Ratzinger and the Religions : Studies on Pope Benedict XVI and Interreligious Dialogue

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5567-2
Title: Ratzinger and the Religions : Studies on Pope Benedict XVI and Interreligious Dialogue
Author: Anton, Emil
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Theology, Department of Systematic Theology
Doctoral Programme in Theology and Religous Studies
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-11-01
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5567-2
http://hdl.handle.net/10138/305879
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This dissertation explores the thought of Joseph Ratzinger/Pope Benedict XVI on the theology of religions and interreligious dialogue. It consists of an introductory overview and four peer-reviewed articles. With a systematic analysis of key concepts, structures, and arguments, the dissertation contributes to a better understanding of a less appreciated area of Ratzinger’s theology. The two events that dominate commentaries as well as popular imagination on Ratzinger/Benedict’s contribution to the theology of religions and interreligious dialogue are the publication of Dominus Iesus in 2000 and the 2006 lecture at the University of Regensburg, both of which caused an uproar. More attention should be paid to Ratzinger’s personal theology of religions as expressed in his books, as well as to the 188 texts from Benedict XVI’s pontificate that relate to interreligious dialogue. Contrary to those who have tried to portray Ratzinger as a soteriological exclusivist, I argue that he is an optimistic restrictivist inclusivist, allowing for the salvation of a great number of non-Christians while not considering other religions instruments of salvation as such. Ratzinger’s inclusivism is structured around an objective and a subjective aspect, the vicarious representation of Christ and the Church (Stellvertretung) and some sort of a pistis or openness to God in the subject. A reinterpretation of purgatory provides the final solution to the salvation of “the many”. Ratzinger’s opposition to John Paul II’s interreligious Assisi meetings and his negativity about the Asiatic religions have also been exaggerated. Despite a strong juxtaposition between the theistic and mystical paths in the world of religions, Ratzinger hopes for an integration of the best elements of the mystical religions, and while cautious about multireligious and interreligious prayer, he provides criteria for their right realisation. A contradiction seems to emerge between Ratzinger/Benedict’s emphasis on truth as the ultimate goal of interreligious dialogue and his apparent endorsement of the idea that interreligious dialogue, or theological dialogue, is actually impossible. At the end of his papacy, Benedict maintains that interreligious dialogue does not seek to convert another, even though it should always aim at drawing closer to the truth. Pope Benedict XVI’s most central message to representatives of other religions concerns peace and non-violence, coupled with a call to a common witness to spiritual values in a secular society. Religiously motivated violence remains a central challenge for interreligious dialogue.Englanninkielinen artikkeliväitöskirja tarkastelee Joseph Ratzingerin (s. 1927) eli paavi Benedictus XVI:n (paavina 2005–2013) suhdetta muihin uskontoihin. Kysymyksestä tuli erityisen keskeinen 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Tänä aikana Ratzinger julkaisi kaksi uskontojen kohtaamiseen liittyvää kirjaa. Paaviksi valitsemisen jälkeen Benedictus XVI piti muun muassa lukuisia puheita muiden uskontojen edustajille. Väitöskirjan ensimmäinen artikkeli käsittelee Joseph Ratzingerin näkemystä siitä, voivatko muiden uskontojen edustajat pelastua ja miten. Toinen artikkeli keskittyy Joseph Ratzingerin esittämään jakoon kahden uskonnollisen perusvaihtoehdon välillä: joko käsitys perimmäisestä todellisuudesta on persoonallinen (Jumala) tai persoonaton (mystinen kaiken ykseys). Kolmas artikkeli pureutuu uskontodialogin luonteeseen ja päämäärään, kun taas neljäs tarkastelee Benedictus XVI:n sanomaa muiden uskontojen edustajille. Joseph Ratzingerin/Benedictus XVI:n maine suhteessa uskontoteologiaan ja uskontodialogiin on ollut aika huono, pääasiassa Dominus Iesus -asiakirjan (jota hän ei kirjoittanut) ja Regensburgin-luennon (joka tulkittiin väärin) aiheuttamien mediakohujen takia. Tutkimukseni osoittaa, että Ratzinger on uskontoteologiassaan luultua monipuolisempi ja avoimempi, vaikkei kyseessä olekaan hänen kaikkein vahvin alueensa. Ratzingerin käsitys ei-kristittyjen pelastumismahdollisuuksista on optimistinen. Se ei perustu kuvitelmaan uskontojen yhdenvertaisuudesta vaan kokonaisvaltaiseen teologiseen visioon Kristuksen ja kirkon sijaisedustajuudesta ”monien puolesta” sekä mielenkiintoiseen tulkintaan kiirastulesta, jossa Jumalalle avoimet sielut puhdistuvat kuolemanjälkeisessä kohtaamisessa Kristus-tuomarin kanssa. Ratzinger tekee tiukahkon eron monoteististen ja itäisten uskontojen välillä mutta jättää auki mahdollisuuden toinen toiselta oppimiselle ja jopa tietyin ehdoin moniuskontoisille rukoushetkille. Kysymyksessä uskontodialogin päämäärästä Ratzinger/Benedictus XVI horjuu. Lopulta hän näyttää ajattelevan, ettei dialogi pyri toisen käännyttämiseen, mutta toisaalta sen ei myöskään tule luopua totuuden tavoittelusta. Teologisen yksimielisyyden sijaan voidaan etsiä esimerkiksi yhteisiä arvoja ja puolustaa niitä yhteiskunnassa. Benedictus XVI:n pääsanoma muiden uskontojen edustajille liittyykin yhteiseen todistukseen rauhan ja väkivallattomuuden puolesta.
Subject: teologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record