Acute Kidney Injury in Severe Burns

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5563-4
Title: Acute Kidney Injury in Severe Burns
Author: Rakkolainen, Ilmari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Doctoral Program in Clinical Research
HUS Burn Center
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-11-01
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5563-4
http://hdl.handle.net/10138/305889
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Severe burn injury is one of the most devastating traumas with its direct tissue destruction, triggering a systemic inflammation and numerous cytokine-mediated alterations of homeostasis. Acute kidney injury (AKI) is a common sequela in severe burns and substantially increases the risk of death. The focus of this thesis was to investigate novel biomarkers of AKI: neutrophil gelatinase-associated lipocalin (NGAL) (I) and N-terminal pro-brain natriuretic peptide (NT-proBNP) (II) in primary diagnostics of AKI. The thesis also investigated the risk factors for AKI development after severe burn injury and factors affecting the outcome (III), as well the need for long-term renal replacement therapy (RRT) after severe burn injury and possible association of burn injury and cause of death (COD) (IV). Studies I and II enrolled 19 consecutive patients treated at Helsinki Burn Centre between March 2013 and September 2014. Plasma NGAL levels elevated over time in the majority of patients. Out of 19 patients, 17 showed elevated plasma NGAL levels (>150 ng/ml). Two patients showed high NGAL levels (>600ng/ml) without AKI. The area under the curve (AUC) was 0.62 in predicting AKI during the first week after a burn injury, whereas serum creatinine (SCr) and cystatin C (CysC) showed notably better diagnostic accuracy. A multivariable regression model showed that the NT-proBNP was correlated with the volume of infused fluids and age but found a negative correlation between the body mass index (BMI) and NT-proBNP levels. NT-proBNP increased over time in all patients. The variation between patients was substantial, and even more variation was observed in patients who developed AKI. No association between AKI and high NT-proBNP was discovered. Study III found that 27.3% of patients developed AKI during the intensive care unit (ICU) stay, defined by an absolute SCr value of at least 120 μmol/l (1.4 mg/dl). 11.2% required RRT, and 19.8% of patients succumbed during their hospital stay. AKI patients showed 52.9% mortality compared to 7.4% of non-AKI patients. Age, TBSA%, sepsis and rhabdomyolysis were independent risk factors for AKI. Age, TBSA% and AKI were risk factors for death during an ICU stay. The RRT had no effect on the significantly reduced mortality in AKI patients. AKI was associated with increased mortality, even in minor burns, and mortality increased substantially in major burns. The prognosis of major burns was relatively good without AKI, though the majority of patients developed AKI in major burns (>50% burned TBSA). Study IV included 68 burn patients who had received RRT in the Helsinki Burn Centre between November 1988 and December 2015. The need for RRT subsided before discharge in 81.3% of survivors. 6.3% of survivors needed RRT for over three months. 35.7% of deaths occurred because of burns, 7.1% because of kidney failure and 57.1% of deaths occurred for any other reason. One patient developed chronic kidney disease (CKD) and succumbed during follow-up. The study showed CKD as a rare event after burn injury and RRT. It remains possible, however, that a prior burn injury may potentially enhance future development of AKI due to other reasons.Palovamma on yksi vakavimpia tapaturmia, jolle on ominaista suora kudostuho ja sen käynnistämä yleinen tulehdusreaktio ja välittäjäaineiden aiheuttama elimistön tasapainon järkkyminen. Akuutti munuaisvaurio on yleinen vaikeiden palovammojen seuraus ja se lisää tuntuvasti kuolleisuutta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää uusien akuutin munuaisvaurion merkkiaineiden, neutrofiilien gelatinaasiin assosioituvan lipokaliinin (NGAL) (I) ja N-terminaalisen B-tyypin pro-natriureettisen peptidin (NT-proBNP) (II) osuvuutta varhaisdiagnostiikassa. Tutkimus selvitti myös vakavan palovamman aiheuttaman munuaisvaurion riskitekijöitä ja potilaan ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä (III). Lisäksi selvitettiin keinomunuaishoidon tarvetta pitkäaikaisesti potilailla, jotka ovat saaneet keinomunuaishoitoa tehohoidon aikana sekä näiden potilaiden kuolinsyyn yhteyttä munuaisvaurioon (IV). Tutkimuksissa I ja II tutkimusaineiston muodostivat 19 prospektiivista HYKS Palovammakeskuksessa hoidettua tehopotilasta maaliskuun 2013 ja syyskuun 2014 välisenä aikana. 17:llä potilaalla 19:sta plasman NGAL ylitti suositellun alakatkaisupisteen (>150ng/ml) ensimmäisen viikon aikana. Kahdella potilaalla mitattiin hyvin korkeita arvoja (>600ng/ml) ilman merkkejä akuutista munuaisvauriosta. NGAL sai arvon 0.62 ROC-menetelmällä määritettynä akuutin munuaisvaurion diagnostiikassa ensimmäisen viikon aikana, kun taas seerumin kreatiniini ja -kystatiini C saavuttivat huomattavasti paremman tarkkuuden. NT-proBNP korreloi positiivisesti monimuuttujamallissa potilaiden saamaan kumulatiiviseen nestemäärään, korkean ikään ja negatiivisesti painoindeksiin. NT-proBNP nousi kaikilla potilailla ensimmäisen viikon aikana. Huomattavia yksilöllisiä eroja havaittiin potilailla, jotka kehittivät akuutin munuaisvaurion alkuvaiheessa ja heillä vaihtelu oli kaikkien suurinta. Yhteyttä akuutin munuaisvaurion ja NT-proBNP:n pitoisuuksien välille ei pystytty osoittamaan. Tutkimuksessa III 27.3% potilaista sai akuutin munuaisvaurion (määriteltynä absoluuttisesti: seerumin kreatiniini >120 μmol/l (1.4 mg/dl)). 11.2% potilaista sai keinomunuaishoitoa,19.8% potilaista menehtyi hoitojakson aikana. 52.9% akuutin munuaisvaurion saaneista potilaista menehtyi ja vain 7.4% niistä, jotka eivät saaneet munuaisvauriota. Korkea ikä, palovamman laajuus, rabdomyolyysi ja sepsis olivat akuutin munuaisvaurion riskitekijöitä. Ikä, palovamman laajuus ja akuutti munuaisvaurio olivat kuoleman itsenäisiä riskitekijöitä. Keinomunuaishoitoa saaneilla kuolleisuus ei eronnut merkitsevästi muista munuaisten vajaatoimintapotilaista. Akuutti munuaisvaurio nosti kuolleisuutta jopa pienissä palovammoissa. Toisaalta laajassakin palovammassa ennuste oli suhteellisen hyvä, mikäli potilaalla ei ollut munuaisvauriota. Laajoissa palovammoissa tosin valtaosa potilaista saa akuutin munuaisvaurion. Tutkimukseen IV kerättiin 68 potilasta, jotka ovat saaneet keinomunuaishoitoa marraskuun 1988 jotka ovat saaneet keinomunuaishoitoa marraskuun 1988 ja joulukuun 2015 välisenä aika HYKS Palovammakeskuksessa. 81.3 prosentilla oma munuaistoiminta palautui ennen kotiutusta. 6.3% seurantaan jääneistä saivat munuaiskorvaushoitoa yli 3kk:n ajan. Palovamma oli kuolinsyy 35.7 prosentilla, krooninen munuaisten vajaatoiminta 7.1 prosentilla ja 57.1 prosentilla kuolinsyy oli jokin muu. Yhdelle potilaalle kehittyi krooninen munuaisten vajaatoiminta seuranta-aikana. Tutkimus ei havainnut, että, krooninen munuaisten vajaatoiminta olisi yleinen ilmiö vaikean palovamman jäljiltä, mutta sellaisen kehittyminen on mahdollista.
Subject: Lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record