Paired Opposites : The Development of Einojuhani Rautavaara’s Harmonic Practices

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5569-6
Title: Paired Opposites : The Development of Einojuhani Rautavaara’s Harmonic Practices
Author: Tiikkaja, Samuli
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Doctoral Programme in Philosophy, Arts and Society
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2019-11-30
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5569-6
http://hdl.handle.net/10138/306820
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: Paired Opposites: The Development of Einojuhani Rautavaara’s Harmonic Practices studies the music of the Finnish composer Einojuhani Rautavaara (1928–2016). The focus of this work is on Rautavaara’s preferences in writing harmonic motions. The main aim of the work is to investigate those aspects of Rautavaara’s harmonic practices that remained invariant, or at least relatively invariant, throughout his career. Rautavaara used various composing techniques in his long career and embraced many different aesthetic attitudes, but this study shows a common vein running through his music in most of its stylistic phases. Among the works studied are compositions from six decades of Rautavaara’s career, from the late 1940s to mid-1990s, by which time he can be considered to have reached a synthesis of all his previous stylistic phases. Most of Rautavaara’s music is based on tertian harmonies. Accordingly, it may be tempting to analyze his œuvre with tools designed for tonal music. However, Rautavaara very rarely employed tonal functions. Therefore, tonal cadences are replaced by various other means of regulating harmonic tension and release. The present study investigates Rautavaara’s harmonic practices with a tool called the Harmonic Circle, a ­<3, 4> compound interval cycle that can be used to trace tertian harmonies but does not imply functional tonality––even though, as the study shows, tonal music can also be analyzed with the Harmonic Circle. Analytic tools from the neo-Riemannian analytic tradition are also used to investigate harmonic motion in Rautavaara’s music. The Harmonic Circle provides insights into serial music, at least of the kind written by Rautavaara, where the hexachords of twelve-tone rows often create distinct harmonic areas. This study shows that it is the contrast of such harmonic areas that Rautavaara often manipulates in his music, serial or otherwise, to control harmonic tension and release. The notion of harmonic areas in Rautavaara’s music is associated with the principles of symmetry. Symmetries are explored in the study from both aesthetic and technical perspectives. For Rautavaara, symmetry was a way of regulating tone materials, and he associated symmetries with mandalas––circular diagrams that are used as meditational aids in Buddhism and Hinduism. On a purely technical level, he drew parallels between mandalas and serialism, as he saw twelve-tone composing as a way of controlling post-tonal harmony, much like concentrating on a mandala focuses a meditating person’s thoughts. Significantly, Rautavaara was prone to using symmetrical twelve-tone rows. After his first serial period (1957–1965), he sought to employ similar symmetrical structures and tone materials in his non-serial, neo­romantic music as well, in a stylistic phase which lasted for nearly 20 years, from 1967 to 1985. In his last period (1985–2016), he succeeded in fusing together serial writing with neoromantic timbres. His fondness of symmetries can also be seen to extend to his whole production; his habit of alluding to and quoting from his own previous compositions amounts to œuvre-wide symmetry, as motifs and themes from various earlier stages of his career keep reappearing in later compositions.Paired Opposites: The Development of Einojuhani Rautavaara’s Harmonic Practices on tutkimus säveltäjä Einojuhani Rautavaaran (1928–2016) harmoniakäytännöistä. Pitkän uransa aikana Rautavaara käytti monia sävellystekniikoita, joiden mukaan hänen tuotantonsa on yleensä jaoteltu eri tyylikausiin. Tässä tutkimuksessa kiinnitetään huomiota niihin Rautavaaran harmoniakäytäntöjen piirteisiin, joiden voidaan katsoa pysyneen suhteellisen muuttumattomina hänen eri tyylikausillaan, 1940-luvun lopun varhaisteoksista 12-sävelkauteen 1950- ja 1960-luvuilla, edelleen uusromanttiseen tyylikauteen 1970-luvulla ja lopulta kaikkien siihenastisten tyylikausien synteesivaiheeseen 1990-luvun puolivälistä eteenpäin. Suurin osa Rautavaaran musiikista perustuu terssipohjaisille harmonioille. Siksi voisi olla houkuttelevaa tutkia Rautavaaran tuotantoa tonaalisen musiikin analyysimetodeilla. Hänen musiikissaan ei kuitenkaan yleensä ole tonaalisen musiikin harmoniafunktioita, vaan hän säätelee harmonian jännitteitä ja purkautumisia muilla keinoilla. Tämän tutkimuksen keskeinen tavoite onkin näiden keinojen tunnistaminen ja analysointi. Keskeisenä työkaluna on tätä tutkimusta varten kehitetty Harmonic Circle (”Harmoninen kehä”), 24 askelta sisältävä kehä, jossa pienet ja suuret terssit vuorottelevat. Kehän peräkkäisistä askeleista voi muodostaa kolmisointuja ja muita terssipohjaisia harmonioita, ja seitsemän askeleen segmenteistä muodostuu diatonisia alueita, kuten duuri- tai molliasteikoita. Tällaisten alueiden muodostamiin kontrasteihin viittaa myös tutkimuksen nimi ”Paired Opposites”: Rautavaaran käyttämät harmoniat asettuvat usein symmetrisesti kehän vastakkaisille osille, muodostaen tritonussuhteisia jännitteitä. Harmonista kehää käytetään tutkimuksessa myös yhdessä uusriemannilaisen musiikkianalyysin – joka keskittyy tyypillisesti kolmisointupohjaisten harmonioiden suhteisiin – metodien kanssa. Harmonisten alueiden vastakkaisuudet liittyvät Rautavaaran musiikissa yleisiin symmetrioihin. Rautavaara käytti symmetriaa sävelmateriaaliensa hallitsemiseen ja rinnasti esimerkiksi käyttämiensä 12-sävelrivien symmetriset piirteet mandalakuvioihin. Rautavaaran tuotannossa voidaan nähdä monentasoisia symmetrioita, aina motiivitason tapahtumista koko sävellystuotannon kokonaisuuteen – Rautavaaran tapa siteerata omia aiempia sävellyksiään uudemmassa tuotannossaan voidaan nähdä koko tuotannon kattavan symmetrian ilmentymänä.
Subject: Musiikkitiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
PairedOp.pdf 91.19Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record