Opettajana yksin ja yhdessä : luokanopettajien kokemuksia erityisen tuen toimivuudesta koulun arjessa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202004081748
Title: Opettajana yksin ja yhdessä : luokanopettajien kokemuksia erityisen tuen toimivuudesta koulun arjessa
Author: Väänänen, Tuomo
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Teacher Education
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202004081748
http://hdl.handle.net/10138/314053
Thesis level: master's thesis
Abstract: Inkluusioajatuksen mukaan jokaisella lapsella on oikeus käydä lähikoulua. Näin pyritään varmistamaan yh-teiskunnassa koulutuksellisen tasa-arvon toteutuminen. Suomessa kasvatusalan tutkijat ovat päätyneet käyt-tämään termiä integraatio, joka kuvaa paremmin suomalaista opetuskäytäntöä erityistä tukea vaativien oppi-laiden opetuksessa. Integraation myötä koulussa tehdään pedagogisia ratkaisuja ja kohdennetaan resurs-seja oppilaiden auttamiseksi. Laissa säädetyn kolmiportaisen tuen tavoitteena on tuoda tuki lapsen luo. Nyky-ään tämä tapahtuu yhä useammin yleisopetuksen luokassa. Opettajat ovat oppineet kirjaamaan tukimuotoja pedagogisiin asiakirjoihin (Thuneberg & Vainikainen, 2015). Tutkimukseni aihe syntyi viidentoista vuoden opetuskokemukseni sekä ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun tuloksena. Halusin kuunnella luokan-opettajien kokemuksia erityisen tuen muodoista ja siitä, kuinka integroidun oppilaan tukeminen toimii arki-työssä yleisopetuksen luokassa. Tutkimukseni taustalla oli Banduran,(1997) luoma Sosiaalisen oppimisen teoria ja minäpystyvyyden käsite. Fenomenologisen tutkimusotteen keinoin on mahdollista selvittää arjen ilmiöitä ja niistä kumpuavia koke-muksia. Opettajan kokemuksien selvittämiseksi tein sisäpiirihaastattelun kolmelle luokanopettajalle. Kaikilla heillä oli luokassaan ainakin yksi erityisen tuen oppilas. Haastattelut tehtiin keväällä 2018. Tein laadullista si-sällönanalyysia haastatteluaineiston pohjalta. Aineistolähtöinen sisällönanalyysi alkoi haastattelujen aikaan. Palasin aineiston pariin uudelleen loppuvuodesta 2019.Tällöin aiemmin luokitellusta aineistosta nousi esiin kolme teemaa: 1. Toimivat ratkaisut ja tuen muodot, 2. Luokanopettajan kohtaamat haasteet sekä 3. Työn kuormittavuus. Tutkimuksessa ilmeni, että luokanopettajat suunnittelivat ja toteuttivat erityisen tuen muotoja. Tuen toteutumi-sessa oli koulukohtaisia eroja. Yhteistä kaikille tutkituille opettajille oli luokkahuoneessa koettu yksinäisyyden tunne. Moniammatillinen yhteistyö ontui, opettajat kaipasivat lisäaikuista luokkaan arjen tilanteisiin. Tutkitut puhuivat työn kuormittavuudesta. Työ oli kuormittavaa varsinkin silloin, kun luokassa oli psyykkisesti oireileva oppilas, jolla oli vaikea kokonaiselämäntilanne. Opettajat kokivat minäpystyvyyttä ja olivat halukkaita ponnistelemaan oppilaiden hyväksi. Vaikeimmin tuettavien osalta opettajat kokivat, ettei heidän tarjoamansa tuki ole tuloksellista, eikä näin ollen riittävää. Opettajien kertomukset viittaavat siihen, että tulospystyvyyden tunteen vahvistamiseksi tulisi kiinnittää huomiota työolosuhteisiin ja kehittää kollektiivista pedagogista suunnittelua ja toimintaa. Yhteisopettajuuden kehittäminen voisi tuoda helpotusta arkeen. Jotta erityinen tuki olisi tuloksellista, tulisi välttämättä kehittää uudenlaisia, eri ammattikuntien asiantuntemusta yhdistäviä toimintamalleja luokka-huoneissa sovellettavaksi. Kun erityisen tuen oppilas integroidaan yleisopetuksen luokkaan, säästötoimet ei-vät koskaan saa olla ratkaisun peruste.According to the idea of inclusion, all children have the right to attend a school near their home. By doing this, the aim is to realise educational equality in society. In Finland, researchers in the field of educational sciences have ended up using the term integration, which better describes the Finnish pedagogic practices in teaching pupils requiring special support. With integration, schools make pedagogic decisions and direct their resources to help the pupils. The aim of the three-step support decreed by Finnish law is to bring support to the child. Nowadays this happens more and more in general education classes.Teachers have learned to record support forms in pedagogic documents (Thuneberg & Vainikainen, 2015). The subject of my study rose from my 15 years of teaching experience and from current societal discussion. I wanted to listen to class teachers’ experiences about the forms of special support and how this support for integrated pupils really functions in the everyday work of general education classes. The study is based on Bandura’s (1997) social learning theory and the concept of self- efficacy. Phenomenological research methods enable the study of everyday phenomena and experiences that rise from them. To define the teachers’ experiences, I had an inside interview with three class teachers. Each of the teachers had at least one special support pupil in their class. The interviews took place in the spring of 2018. The inter-view material was analysed via qualitative content analysis. Material-based content analysis was started during the interviews and I returned to study the material again at the end of 2019. At that stage, the material classified earlier gave rise to three themes: 1. Functional solutions and forms of support, 2. Challenges faced by the class teachers, and 3. Stress from work. The study showed that class teachers plan and execute forms of special support. Realisation of the support varied from school to school. A common experience for all the teachers in the study was the feeling of loneliness in the classroom. Multi-professional cooperation was not functioning properly, teachers felt the need for an extra adult to help in the everyday situations in the classroom. The teachers talked about work-related stress. Their work was stressful especially when a pupil in the class was showing signs of psychical issues and had a difficult overall situation in life. The teachers experienced self- efficacy and were willing to work to make things better for the pupils. In the case of those pupils whose supporting was most difficult, the teachers felt that their support was not successful, and was therefore insufficient. The experiences of the teachers imply that in order to enforce the feeling of result efficacy, attention should be directed to working conditions and development of collective pedagogic planning and operations. Development of co-teaching could provide relief in teachers’ everyday work. In order for special support to be productive, it is crucial that new operational models combining expertise from different professions are developed and implemented inside the classrooms. When a special support pupil is integrated in a general education class, budgetary savings should never be grounds for a resolution.
Subject: erityinen tuki
integraatio
inkluusio
minä-pystyvyys
laadullinen tutkimus
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Vaananen Tuomo Pro gradu 2020.pdf 649.6Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record