Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin fragmentoitunut luonne ja eheyttäminen

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
aluejayh.pdf 1.597Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-60-4508-5
Vie RefWorksiin
Title: Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin fragmentoitunut luonne ja eheyttäminen
Author: Roininen, Janne
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Science, Department of Geosciences and Geography
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Belongs to series: URN:ISSN:1799-4888
Abstract: The research problem deals with the increasing fragmentation of the practical evaluation activities and academic evaluation research in the Finnish regional and urban planning. The fragmentation infiltrates all levels of evaluation theory, methodology, methods, processes and practices, as well as its sub-disciplines. The fragmentation is closely connected to the recent evolution of the modern Finnish society towards the so called project society. The hypothesis of the study is that the fragmentation can both challenge and profit evaluation and evaluation research. It can be a challenge, because fragmentation might increase the lack of common basic evaluation research. On the other hand, the profit implies that the fragmentation generates a diversification of evaluation research methods.

The aim of the study is to describe and analyse the fragmented characteristics of evaluation in regional and urban studies and to investigate potential means to reintegrate them. A multidisciplinary theoretical framework of the study was built from the perspectives of evaluation research and urban and regional studies. The two research questions in the study are: what are the characteristics of evaluation research under the conditions of the modern project society, and what are the potential means to reintegrate evaluation research? The empirical part of the study consists of ten practical evaluation projects which provide material for a holistic picture of the state of the art of evaluation in the Finnish regional and urban planning. The empirical material covers the various regional levels and thematic fields of regional and urban planning. The empirical study comprises an analysis of the epistemology, ontology, aims, objects, procedures, orientations, applied fields, as well as of the practical processes and methodological tools of the ten evaluation projects. The methodology of the empirical part of the study also consists of a meta-evaluation in the form of a content analysis and a comparative analysis of the projects.

The results of the study disclose that current evaluation practices have, on the one hand, expanded outwards to new fields and substance areas. On the other hand evaluations have fragmented inwards. The fragmentation means that the basic research on evaluation has been underdeveloped. The development of evaluation expertise has been strongly influenced by the main features of the project society, such as competition between project proposals and consultants. This has put an emphasis on applied studies instead of basic research. Thus, the development of evaluation practices has meant general adaptation to the needs of the operational environment and the project society. The results also indicate that evaluation activities are divided into three forms; academic evaluation research (basic research on evaluation), investigative evaluation (research in evaluation) and practical evaluation. The first type of evaluation has been underdeveloped and the last one widely diffused. The strengthening of basic research on evaluation would improve the methods, processes and practices of evaluation. However, the reintegration of evaluation demands, besides stronger basic research, three kinds of approaches; an evolutionary view of development, applied systems methodology and the application of utilization-focused evaluation.

The study provides a systematic analysis and a comprehensive understanding of evaluation practices in regional and urban planning under the conditions of the modern project society, as well as new ways to develop integrated evaluation practices. It also offers a transdisciplinary methodology of evaluation research that can be applied in holistic and thematic evaluations. Thus, it contributes to the substance theory of evaluation. The results can be applied in the practice of planning and evaluation authorities, as well as in academic education at the universities.Viimeaikainen projektiyhteiskuntakehitys ja sen johdannaisena fragmentoituminen, eli pirstoutuminen ja moninaistuminen, asettavat haasteen alue- ja yhdyskuntasuunnittelulle ja sen arvioinnille, sillä molemmat alat ovat vahvasti sidoksissa kulloisiinkin yhteiskunnallisiin tilauksiin. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja analysoida alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointitoiminnan ja -tutkimuksen fragmentoitunutta luonnetta ja etsiä sen eheyttämisen mahdollisuuksia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu arviointitutkimuksen ja alue- ja yhdyskuntasuunnittelun paradigmojen perustalle. Väitöstyön kaksi tutkimuskysymystä ovat: Millaisen luonteen alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointitoiminta ja -tutkimus ovat saaneet projektiyhteiskunnassa? sekä Miten alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointitoimintaa ja -tutkimusta voidaan tarvittaessa eheyttää? Tutkimuksen empiirinen aineisto kattaa alue- ja yhdyskuntasuunnittelun eri aluetasoja sekä erilaisia temaattisia arviointikohteita. Tutkimuksen metodologia jäsentyy 1) empiirisen aineiston (10 arviointitapausta) kuvauksesta ja luokittelusta, 2) teoria- ja aineistolähtöisestä meta-analyysistä sekä 3) tulosten monitahoisesta synteesistä.

Tutkimuksessa osoitetaan, että alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointi on jakaantunut selvitysluontoiseen ja tutkivaan arviointiin sekä arvioinnin akateemiseen tutkimukseen. Lisäksi arviointien ja arviointitutkimuksen fragmentoituminen ulottuu alan teoreettis metodologisista jäsennyksistä aina käytännön hyödyntämiseen. Arviointien fragmentoitumiskehitys tai eheyttämispyrkimykset ilmenevät selvitysluonteisissa ja tutkivissa arvioinneissa miltei toistensa peilikuvina. Selvitysluonteiset arvioinnit kulkevat prosesseina kokoavasta fragmentoituneempaan suuntaan ja tutkivat arvioinnit päinvastoin fragmentoituneesta kokoavaan. Tutkimuksessa osoitetaan myös, että alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointi on jakaantunut arvioinnin perustutkimukseen, arviointisovelluksiin ja arvioinnin kehittämistyöhön. Ne yhdistyvät harvoin samoissa arviointitapauksissa. Siten riittävän eheät arviointikokonaisuudet jäävät tavoittamatta. Eheyttämisellä tarkoitetaan kokoavaa lähestymistapaa, jossa arviointitoimintaa ja -tutkimusta tarkastellaan laaja-alaisesti eri arvioinnin temaattisia osakokonaisuuksia ja suunnittelun sektoreita integroiden. Kokoava arviointilähestymistapa on tärkeää alue- ja yhdyskuntasuunnittelunkaltaisella monitieteisellä alalla. Erityisen tärkeää se on aluekehityksen arvioinneissa, sillä alueellinen kehittäminen on itsessään kokonaisvaltaista. Tutkimuksessa esitettävät arvioinnin eheyttämisen avaukset muodostuvat kokonaisvaltaisista lähestymis- ja ajattelutavoista sekä arvioinnin eheyttämisen elementeistä. Niitä ovat evolutionaarinen kehitysnäkökulma, soveltavan systeemimetodologian avulla tapahtuva kokonaisuuksien hallinta sekä arviointien laaja-alainen käyttäjälähtöisyys.

Tutkimus tarjoaa aiempaa jäsentyneemmän kuvan ja ymmärryksen alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointitoiminnan ja -tutkimuksen luonteesta projektiyhteiskunnassa sekä uuden avauksen alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin eheyttämisen mahdollisuuksiin. Tutkimuksesta voidaan vetää johtopäätökset, joiden mukaan alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arviointitoiminta on pirstoutunut sisäisesti. Ala on laajentunut ulospäin, mutta se ei ole syventynyt sisäänpäin. Alan fragmentoituminen on johtanut siihen, että perustutkimuksellinen arviointitutkimus on jäänyt kehittymättä. Lisäksi pirstoutuminen on johtanut arviointiohjauksen vaikuttavuuden epäselkeyteen ja arviointeihin liittyvän vallankäytön läpinäkymättömyyteen. Projektiyhteiskunnalle ominainen tulosvastuuajattelu ja toimeksiantojen kilpailuttaminen ovat kohdistuneet myös arviointeihin. Ne ovat siirtäneet arviointien painopisteen perustutkimuksen sijasta sovelluksiin. Toisaalta kehityksen voidaan tulkita olleen sopeutumista toimintaympäristön, siis projektiyhteiskunnan asettamiin reunaehtoihin. Alue- ja yhdyskuntasuunnittelun arvioinnin fragmentoituminen voidaan nähdä enemmän tai vähemmän tiedostettuna mukautumisstrategiana ajan haasteisiin. Arvioinnin perustutkimuksen vahvistaminen täydentäisi merkittävällä tavalla arviointien jo sinänsä vahvoja soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön osia. Kokonaisvaltainen arviointinäkökulma ei ole vaihtoehto sektorikohtaiselle ja temaattiselle arvioinnille, vaan alaa täydentävä ja eheyttävä lähestymistapa.
URI: URN:ISBN:978-952-60-4508-5
http://hdl.handle.net/10138/31505
Date: 2012-03-30
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account