Meta-Expert Judgment in Law-Science Interaction : The Problem of Medical Evidence and Expert Testimony in Helsinki District Court TBI Case Verdicts

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5645-7
Title: Meta-Expert Judgment in Law-Science Interaction : The Problem of Medical Evidence and Expert Testimony in Helsinki District Court TBI Case Verdicts
Author: Taipale, Jaakko
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Doctoral Programme in Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-08-15
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences, no: 158 (2020) - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5645-7
http://hdl.handle.net/10138/316728
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This study examines trial judges’ evaluation of expertise in the context of Helsinki district court traffic insurance compensation cases (TBI cases). In addition to an insurance dispute, the case type features a medical dispute about traumatic brain injuries, and a related medical disagreement about medical diagnostic practice and professional jurisdiction. The motivation for the study stems from studies of expertise in the field of Science and Technology Studies concerning the difficulties that actors have in competently evaluating and making decisions based on expertise in which they are not experts themselves (Collins and Evans, 2007; Lynch, 2007; Turner, 2014). Especially in the case of expert dispute, how can non-experts choose between competing expert claims? The problem presented by expertise to non-expert evaluation also applies in the context of legal courts’ evaluation of scientific evidence and expert testimony (Jasanoff, 2015). Thus, in addition to studies of expertise, the empirical study is informed by studies in law and science that discuss expertise and evidence in the courtroom context (Edmond, 2000; Jasanoff, 2005). I also draw on medical sociological studies discussing evidence-based medicine and clinical practice guidelines (CPGs), and how guidelines organize the practice of clinical medicine (Timmermans and Berg, 2003). This study examines how expert guidelines are used in the unintended context of the courtroom, and what consequences this potentially has. The study theorizes trial judges’ practice of evaluating expertise as meta-expertise and meta-expert judgment in law-science interaction. In its discussion of meta-expertise, the study is indebted to Harry Collins and Robert Evans’ (2007) theorizing about meta-expertise, but it also complements their normative analytical framework by taking an approach suggested by Michael Lynch (2014) in examining how meta-expertise and meta-expert judgment is practised, and determined by its practice, in a particular empirical case setting. The main research question of this dissertation stems from the discussed problem that expertise poses to non-expert judgment of expertise: What are the characteristics of trial judges’ practice of meta-expertise, and how do judges make meta-expert judgments about expert evidence and testimony? The empirical case study data consists of 11 Helsinki district court traffic insurance compensation case verdicts dating from 2014 to 2017, and 20 interviews with Helsinki district court and Helsinki appeals court judges. The verdict material, making over 470 pages in total, was collected in late 2016 and early 2017, while the interviews were conducted between May and November 2016. The verdicts and the interviews were analysed qualitatively using thematic content analysis that was informed by the theoretical interest of exploring the character of judges’ meta-expert judgment in law-science interaction. Therefore, in analysing the data the focus was on how the medical and expert dispute was constructed in the verdicts, and also on how judges justified their choices between experts and what they claim. The verdict and interview data were complemented by an analysis of 2008 and 2017 editions of clinical practice guidelines for brain injury. The guidelines were compared to the verdict data to assess the guidelines’ influence on how judges evaluated medical evidence and expert testimony in the cases. The study consists of one summary article and three original empirical research articles. The articles answered the following secondary research questions: what is the challenge that non-expert judges face in evaluating expertise in the TBI cases? How do judges manage to make and justify their decisions regarding neurological and psychological expert evidence, taking account of the fact that judges’ level of medical scientific and clinical competence is low? How should social analysts examine and understand trial judges’ evaluation of evidence, so as to gain the best possible understanding about judges’ evaluation practices? And, how does medical expertise frame, facilitate and constrain trial judges’ evaluation of evidence in court? The results contribute to our understanding of what meta-expertise constitutes, and what difficulties are involved and strategies available in making meta-expert judgments. The study concludes that judges use 1) a dialectical method, ‘socio-technical review’, in managing contradictory expert claims in court, and 2) social or circumstantial knowledge as proxy for evaluating experts’ credibility and the credibility of their claims of ‘technical’ substance. Thus, judges are able to justify their choice between contradictory expert claims. This was evident for example in the TBI case verdict discussions about professional jurisdiction and the acceptability of diagnostics. Trial judges also show 3) a discursive ability to work around claims of expertise that are beyond their competence in the evaluated field of expertise. In this, judges take advantage of the interpretative flexibility that is characteristic of the disputed evidence, which was discussed in the TBI cases through contested MRI techniques and their credibility. Another key finding concerns 4) the use of guidelines or other general evaluative criteria in making meta-expert judgments. Guidelines or criteria that carry epistemic authority can be used to support meta-expert judgment. However, general evaluative criteria might apply to the specifics of a case poorly, and might result in unexpected outcomes when applied by non-experts. In the TBI cases the guidelines directed the judges’ evaluative gaze, which had unexpected consequences for their evaluation of expert evidence due to the character of the plaintiffs’ medical cases. The study concludes by providing a conceptual foundation for improving judges’ evaluation of expertise based on the examination of evaluative criteria and reflexivity in the TBI cases.Väitöstutkimus tarkastelee tuomareiden näytönarviointia Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltävissä liikennevakuutuskorvaustapauksissa. Näiden tapausten keskiössä on kiista kantajien saamista vammoista, erityisesti aivovammoista, sekä vammojen syy-yhteydestä vammatapahtumaan että kantajien vammojen vakavuudesta ja niiden aiheuttamasta haitasta työkyvylle. Osapuolet tuovat oikeuteen huomattavan määrän asiantuntijatodistelua tukemaan kantaansa asiassa. Tuomarit ovat kuitenkin maallikoita suhteessa arvioimaansa asiantuntijanäyttöön ja -lausuntoihin, mikä asettaa haasteita laadukkaalle näytönarvioinnille. Väitöstutkimuksen keskeinen kysymys on selvittää, miten tuomarit tekevät ratkaisuja liittyen kiistanalaiseen lääketieteelliseen ja psykologiseen näyttöön. Väitöskirja sisältää yhteenvedon ja kolme tutkimusartikkelia. Keskeinen empiirinen aineisto koostuu 11 tuomiosta vuosilta 2014-2017 ja 20 tuomarihaastattelusta. Tutkimusote on laadullinen. Tutkimus lähestyy aihetta tieteen ja teknologian tutkimuksen näkökulmasta, ja tuo yhteen asiantuntemusta sekä tieteen ja oikeuden vuorovaikutusta käsitteleviä keskusteluja. Lisäksi tutkimus hyödyntää lääketieteen sosiologian keskustelua näyttöön perustuvasta lääketieteestä ja käypä hoito -suosituksista. Tuomarien näytönarvioinnin kuvailun ohella tutkimus teoretisoi tuomarien arviointikäytäntöä erityisenä meta-asiantuntemuksen muotona. Tutkimus selvittää, minkälaisia yleisiä piirteitä maallikoiden asiantuntemuksesta tekemällä arvioinnilla on kyseessä olevassa tutkimuskontekstissa. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että asiantuntijatiedon ja -väittämien arviointi on tuomareille haastava tehtävä johtuen tiedollisesta epäsuhdasta asiantuntijoiden ja tuomarien välillä, sekä johtuen arvioitavan asiantuntijanäytön kiistanalaisuudesta. Lääketieteellisen kompetenssin puutteesta huolimatta tuomarit kykenevät oikeuttamaan valintojaan asiantuntijaväittämien välillä. Asiantuntijaväittämien vertailua ja uskottavuuden sosiaalisia indikaatioita voidaan käyttää asiantuntijaväittämien oikeellisuuden arvioimisen korvaajana. Tutkimus osoittaa myös, että aivovammojen käypä hoito -suositus ohjaa tuomarien tekemää näytönarviointia voimakkaasti. Suosituksen sisältämät kriteerit vamman laadun ja vaikeusasteen arvioimiseksi liittyvät kuitenkin alkuvaiheen vammaan, kun taas käräjäoikeuden käsittelemissä potilastapauksissa kyse on aivovamman jälkitilan arvioinnista ja siihen perustuvasta jälkivaiheen diagnoosista. Tämä aiheuttaa potentiaalisia ongelmia näytönarvioinnille, koska tuomareilla ei ole lääkärien kliiniseen ymmärrykseen perustuvaa ammatillista refleksiivisyyttä siitä, miten käypä hoito -suosituksia sovelletaan kliinisessä työssä. Väitös avaa tutkimuskentän tuomioistuimissa tapahtuvan tieteen ja oikeuden vuorovaikutuksen analysoimiselle näkökulmasta, joka poikkeaa oikeustieteelle tyypillisestä lähestymistavasta. Tutkimus tuottaa käsitteellisiä välineitä asiantuntemuksen ja asiantuntemustiedon käytön tarkasteluun ja teoretisointiin, ja ehdottaa tuomarien näytönarvioinnin kehittämistä refleksiivisyyden käsitteen pohjalta.
Subject: sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record