Vironkielisten fraseologismien kääntäminen A. Kivirähkin Rehepapp ja Romeo ja Julia suomennoksissa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006223385
Title: Vironkielisten fraseologismien kääntäminen A. Kivirähkin Rehepapp ja Romeo ja Julia suomennoksissa
Author: Viirma, Annika
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202006223385
http://hdl.handle.net/10138/316790
Thesis level: master's thesis
Degree program: Kääntämisen ja tulkkauksen maisteriohjelma
Master's Programme in Translation and Interpreting
Magisterprogrammet i översättning och tolkning
Specialisation: Oikeustulkkaus
Legal Interpreting
Rättstolkning
Abstract: Maisterintutkielmani tavoitteena on selvittää, minkälaisia ratkaisuja on kaksi eri kääntäjää käyttänyt kääntäessään virolaisia fraseologismeja suomeen sekä pohtia mahdollisia syitä käytettyihin käännösratkaisuihin. Työni hypoteesinä on, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Onko kaksi eri kääntäjää käyttänyt samoja keinoja kääntäessään virolaisia fraseologismeja? 2) Mikä keino on yleisin, kun käännetään fraseologismeja virosta suomeen? 3) Onko suomennoksissa määrällisesti saman verran fraseologismeja kuin alkuteoksissa? Fraseologismien kääntäminen on keskeinen käännösongelma ja tämänkaltaisia tutkimuksia, joissa lähde- tai kohdekielenä olisi viron kieli, ei ole juurikaan aikaisemmin tehty. Vaikka fraseologismi on terminä ollut sekava eikä sille ole tiettyä määrittelyä, käytän työssäni seuraavaa määritelmää: Fraseologismit ovat laajassa käytössä olevia sanayhdistelmiä, joille on ominaista osien merkityksellinen yhteys sekä yleensä myös metaforisuus. Fraseologismeina esiintyvät idiomit, vertailut, sanonnat, sananparret tms. Usein fraseologismit sisältävät tyylillisiä markkereita. Fraseologismit ovat osaa leikkisää kieltä ja sen takia on tärkeätä välittää niiden kuvallisuus ja tyyli kohdekielessä, jotta kohdekielen lukija saisi samankaltaisen lukukokemuksen kuin lähdekielen lukija. Tutkimukseni on kvalitatiivinen ja kerään ainestoni lähiluvun menetelmän avulla virolaisen kirjailijan Andrus Kivirähkin kahdesta teoksesta Rehepapp ehk November (2000) sekä Romeo ja Julia (2003) ja niiden suomennoksista ja luokittelen löytämiäni fraseologismit (101) seuraaviin ryhmiin: 1) Kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan 2) Kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen 3) Ratkaisut kompensoinnilla ja 4) Ilmaisun kääntäminen parafraasilla. Sain selville, että suomentajat käyttivät kaikkia edellä mainittuja käännöskeinoja kääntäessään fraseologismeja. Yleisin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu samanlainen sekä merkitykseltään että muodoltaan. Tämä tukee hypoteesiäni siitä, että sukulaiskielissä fraseologiset ilmaukset ovat usein samankaltaisia. Toiseksi käytetyin käännöskeino on kohdekielen ilmaisu merkitykseltään samanlainen, mutta muodoltaan erilainen. Tämäkin viestii siitä, että sukulaiskielissä viro ja suomi ovat monet kulttuuriset ideat samanlaisia, niitä vaan ilmaistaan eri tavalla/sanoilla. Alkuteosten ja suomennoksien fraseologismien määrällinen ero oli marginaalista, eli suomentajat ovat säilyttäneet kummassakin suomennoksessa fraseologisen tasapainon. Tämä voi johtua siitä, että teoksissa on käytetty yleisiä fraseologismeja, joille on helppoa löytää suomen kielestä vastine tai sitten kyseiset suomentajat ovat olleet taitavia tunnistamaan lähdekielen fraseologismit ja ovat tietoisia suomenkielisistä fraseologismeista. Vähiten käytetty käännöskeino aineistoni perusteella on kompensointi. Kompensoinnille ei ole tarvetta, jos kohdekielestä löytyy lähdekieliselle fraseologismille vastine.
Subject: Fraseologia
fraseologismi
fraseologismien kääntäminen
lähiluku
kontrastiivinen fraseologia
viron kieli


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record