Negation in Old English Prose : Corpus studies in constituent negation, negative raising, and negators as equivalents of clauses

Abstract

The purpose of this thesis consisting of four published research articles is to uncover factors that explain the variation among a set of negators in litotes-type adverbial phrases (Article I), contrastive constructions (Article II), and constructions in which negators are used independently (Article III). The aim is also to provide evidence of transfer of negation from the nominal clause to the matrix clause (negative raising, NR) with four verbs expressing thinking and assumption (Article IV).

The data of the thesis are drawn from two corpora. Articles I and II are based on a select corpus of 19 Old English (OE) texts. The compilation of this corpus of 641,321 OE words, both prose and glosses, was planned in view of the various text types, dialects and periods of OE. In articles III and IV the examples were searched one by one from the DOEC. The analysis of the data was based on both qualitative and quantitative research methods. The combined method proved to be beneficial in providing answers to the research questions and in constructing comprehensive accounts of the use of negators in the data.

The findings of article I suggest that the variation among the negators in litotes-type adverbials may partly be explained by the author’s dialect, and partly by text type. Such adverbials, which mainly occur in narrative texts, point to language contact through translation. The adverbials are stylistically marked and are used as embellishments. The results of article II indicate that contrastive constructions are mainly used as rhetorical means to emphasize ideas that the author considers important. The preponderance of such constructions in homilies and other texts which are intended to influence people point to genre-based variation. The use of special rhetorical devices, such as anaphora and antimetabole, belong to literary style.

Article III indicates that the adverb nese is used in answers to both affirmative and negative polar questions. The negator nic occurs a few times as an answer word to polar questions in which a response in the first person singular is expected. Na, which has given PDE no in answers, occurs in responses to polar questions and in polar-alternative questions.

The findings of article IV suggest that the variation between matrix clause negation and nominal clause negation with four verbs indicating thinking or assumption in a complex sentence is due to pragmatic factors. It seems that negative raising is used as a hedge to lessen the impact of an opinion in OE. The extension of the notion of negation to subclausal units in two of the articles, opens up new perspectives to the study of negation in OE, which so far has mainly focused on the particle ne and sentential negation.

Väitöskirja koostuu neljästä julkaistusta artikkelista. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää tekijöitä, jotka selittävät muinaisenglannin kieltosanojen vaihtelua, eli variaatiota erilaisissa kieltorakenteissa. Kahdessa artikkelissa, litoteesi-tyyppisissä ajan ja paikan adverbiaaleissa (se särkyi, ei kovinkaan kauan sitten) ja kontrastiivisissa rakenteissa (hän osti auton, ei mopoa), kielto rajoittuu lausetta suppeammalle alalle. Kolmas artikkeli keskittyy kieltosanojen käyttöön itsenäisesti, kuten vastauksissa kyllä-/ei-kysymyksiin. Neljännessä artikkelissa esitän vastauksen kiistanlaiseen kysymykseen kiellonnostosta, eli siitä, esiintyykö muinaisenglannissa virkkeitä, joissa sivulauseeseen loogisesti kuuluva kielto on siirretty päälauseeseen (En usko, että hän tulee tänään).

Artikkelit ovat korpuspohjaisia. Kahden ensiksi mainitun artikkelin korpus koostuu joukosta harkinnanvaraisella otannalla poimittuja proosatekstejä ja glosseja. Muut artikkelit pohjautuvat digitaalisen Toronto-korpuksen (The Dictionary of Old English Corpus) koko proosaosaan ja glosseihin. Koska tutkimuksen tarkoituksena on kieltorakenteiden kuvauksen lisäksi myös selittää kieltosanojen valintaa ja variaatiota eri rakenteissa, kuvausta on täydennetty kvantitatiivisilla havainnoilla. Tutkimuksen johtopäätökset pohjautuvat kuvauksen ja kvantitatiivisen analyysin yhdistämiseen.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että useimmissa tapauksissa variaatio selittyy tekstilajin vaihtelulla. Litoteesityyppiset adverbiaalit, joita käytetään latinankielisten alkutekstien tavoin lähinnä retorisina tyylikeinoina, somisteina, ovat yleisimpiä narratiivisissa teksteissä. Kontrastiivisia rakenteita käytetään retorisina keinoina korostamaan kuulijalle tai lukijalle sitä, mitä kirjoittaja pitää tärkeänä. Tällaiset rakenteet ovat siten kielellisen vaikuttamisen keinoja, joita esiintyy erityisesti homilioissa ja vuoropuheluissa mestarin ja oppilaan välillä. Retoriikan erityistekniikat, kuten antimetabola ja anafora, kuuluvat kirjalliseen genreen. Niilläkin on esikuvansa latinankielisissä teksteissä.

Tulokset osoittavat, että nykyenglannin vastausten kieltosana no esiintyy harvakseltaan jo muinaisenglannin vastauksissa kyllä-/ei-kysymyksiin. Useat esimerkit osoittavat, että muinaisenglannissa esiintyy kiellonnostoa. Puhuja näyttää turvautuvan tähän rakenteeseen pehmentääkseen esittämiensä mielipiteiden ja asenteiden aikaansaamaa vaikutusta keskustelukumppanissa. Löydetyt esimerkit eivät viittaa siihen, että ilmiön taustalla olisi latina. Väitöskirjan artikkelit avaavat uusia näkökulmia muinaisenglannin negaation tutkimukseen.