Oppilaan minäpystyvyyden tukeminen vuoden 2014 1-6 luokkien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009094058
Title: Oppilaan minäpystyvyyden tukeminen vuoden 2014 1-6 luokkien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa
Author: Hujanen, Oona
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences, Teacher Education
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202009094058
http://hdl.handle.net/10138/319200
Thesis level: master's thesis
Degree program: Kasvatustieteiden maisteriohjelma
Master's Programme in Education
Magisterprogrammet i pedagogik
Specialisation: Luokanopettaja (kasvatustiede)
Class Teacher (education)
Klasslärare (pedagogik)
Discipline: Kasvatustiede
Education
Pedagogik
Abstract: Tavoitteet. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Albert Banduran luoma minäpystyvyyden käsite. Minäpystyvyydellä tarkoitetaan yksilön arviota omista kyvyistään oppia ja toimia jossakin tilanteessa tai tehtävässä sen tarvitsemalla tavalla. Hallinnan kokemusten ja ympäristön palauteen on osoitettu olevan yksi tärkeimpiä minäpystyvyyden kokemusta rakentavia tekijöitä. Minäpystyvyydellä on tärkeä rooli yksilön kehityksessä ja sen on todettu vaikuttavan yksilön motivaatioon, itsesäätelyyn ja koulusuorituksiin jopa yksilön kykyjä enemmän. Yksilöiden minäpystyvyyttä tukemalla voidaan saada yksilöt hyödyntämään oman potentiaalinsa ja näin lisätä yksilöiden välistä mahdollisuuksien tasa-arvoa yhteiskunnassa. Koulu on keskeinen toimija, joka voi vaikuttaa lasten minäpystyvyyteen, ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet keskeinen opettajan toimintaa ohjaava asiakirja. Tutkimuksessani tarkastelen luokkia 1-6 koskevia vuoden 2014 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita minäpystyvyyden teorian näkökulmasta ja sitä, miten opetussuunnitelma ohjaa opettajaa tukemaan oppilaan minäpystyvyyden kokemusta. Menetelmät. Opetussuunnitelman analyysi suoritettiin Atlas.ti laadullisen aineiston analyysiohjelmaa apuna käyttäen. Opetussuunnitelmasta poimittiin virkkeet, jotka ilmensivät jotain minäpystyvyyden osatekijää tai minäpystyvyyden tukemisen keinoa. Eri osatekijöiden ja keinojen esiintyvyydet kvalifioitiin niiden kokonaisesiintymisen hahmottamiseksi. Lisäksi opetussuunnitelmasta laskettiin minäpystyvyyden lähikäsitteiden esiintymät. Tulokset ja johtopäätökset. Vaikka itse minäpystyvyyden käsite esiintyy opetussuunnitelmassa vain kaksi kertaa, sen lähikäsitteet esiintyvät opetussuunnitelmassa suhteellisen useasti. Minäpystyvyyden osatekijöitä ja tukemisen keinoja käsittelevät virkkeet kattavat 16,7 % opetussuunnitelmatekstistä. Virkkeiden perusteella opetussuunnitelmaan ei kuitenkaan rakentunut yhtenäistä kokonaisuutta minäpystyvyyden teoriasta ja sen tukemisen keinoista. Jatkotutkimuksessa olisikin kiinnostavaa selvittää opettajien tietämystä minäpystyvyyden teorioista ja heidän oppilaiden minäpystyvyyden tukemiseksi käyttämiään keinoja.Objectives. The theoretical basis of this research is the concept of self-efficacy introduced by Albert Bandura. Self-efficacy means a person’s estimate of his or her capability to learn and to execute the courses of action required in a particular situation or task. Mastery experiences and social feedback have been shown to be important factors in the building of self-efficacy. Self-efficacy plays an important role in an individual’s development, and its impact on a person’s motivation, self-regulation and academic achievement has proved to be even stronger than the impact of one’s actual skills. Supporting individuals’ self-efficacy can make them capitalize their potential, and thus increase the equality of opportunity in society. School is an essential agent when it comes to the development of children’s self-efficacy, and the national core curriculum is the key document guiding teachers in their work. For this research, the national core curriculum of 2014 for the year groups 1-6 was examined from the viewpoint of the self-efficacy theory, and of how teachers can enhance self-efficacy in pupils. Methods. The analysis of the national core curriculum was conducted using Atlas.ti analysing program for qualitative research. Sentences referring to some component of self-efficacy, or to some means of supporting it, were collected from the curriculum. The incidences of the various components, and means of support, were qualified in order to get their total numbers. Furthermore, concepts close in meaning to self-efficacy were gathered. Results and conclusions. Although the concept of self-efficacy only comes up in the curriculum twice, concepts close in meaning appear fairly frequently. Sentences addressing the components of self-efficacy, or means of supporting it, cover 16.7 % of the curriculum text. Nevertheless, the sentences collected from the curriculum did not form a coherent theory of self-efficacy or means of supporting it. Interesting topics for further research would be to investigate to what extent teachers are familiar with the theory of self-efficacy, and what methods they use to enhance positive self-efficacy in their pupils.
Subject: Minäpystyvyyden teoria
minäpystyvyyden käsite
perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
opetussuunnitelman taustaideologiat


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Hujanen_Oona_gradu-tutkielma_2020.pdf 894.3Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record