Institutionalistinen kriminaalipolitiikan teoria ja suomalaisen rikosoikeuden muotoutuminen 1910-luvulta 2010-luvulle

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6745-3
Title: Institutionalistinen kriminaalipolitiikan teoria ja suomalaisen rikosoikeuden muotoutuminen 1910-luvulta 2010-luvulle
Alternative title: Institutionalist Criminal Policy Theory and the Development of the Finnish Criminal Justice System from the 1910s to the 2010s
Author: Häkkinen, Esko
Other contributor: Helsingin yliopisto, oikeustieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, juridiska fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Law
Oikeustieteen tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i juridik
Doctoral Programme in Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-11-20
Language: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6745-3
http://hdl.handle.net/10138/320842
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This study concerns the relationship that the severity of punishment and the dominance of penal legislation in societal regulation have with the institutions of welfare state, political economy, and democratic politics. It consists of four independent research articles (three in English and one in Finnish) and an overview (Finnish). All articles are included as attachments. Article 1 (Finnish) introduces the neo-institutionalist explanatory penal theory. Contemporary research on penal policy widely accepts the connection between the strength of the welfare state and penal severity. It is understood that economic deregulation and welfare state retrenchment led to mass imprisonment and a culture of control from the 1970s onwards, especially in the United States. Comparative research shows that the punitive turn has had a less significant impact on countries with welfare states that have proven to be more durable, such as Finland. Differing political institutions may be an underlying independent predictor for determining both the strength of a welfare state and penal severity. Article 2 combines neo-institutionalist and neo-Durkheimian perspectives to construct a causal hypothesis concerning the effect of democratic corporatism and the welfare state on punishment in society. Corporatist unionization and organization increase market regulation and indirectly push a state to create social security. Society’s increased welfarist regulation decreases its emotional motivation to employ harsh punishment. Article 3 applies this hypothesis to the development of Finnish criminal justice before and after the Second World War. Pre-war Finnish criminal justice was exceptionally harsh. Corporatist interest representation was recognized in the 1940s, the labour market regulation increased, and by the 1960s, the central government had created a comprehensive system of social insurance. Welfare state development continued from the 1970s to 1980s. Overall, throughout this period, penal severity decreased. Article 4 is a longitudinal content analysis of crime control politics in the Finnish parliament from the 1970s to 2010s. An economic recession and geopolitical change shocked the preceding social order, causing the expansive phase of welfare state development to end and an ambivalent phase in criminal justice politics to begin.Tutkimus käsittelee kriminaalipolitiikan ja rikosoikeuden ankaruuden yhteyttä hyvinvointivaltioon ja demokratiaan. Yhteyttä käsitellään sekä yleisesti että Suomen historiassa. Hyvinvointivaltion ja rangaistuspolitiikan yhteys hyväksytään nykyään laajasti kriminaalipolitiikan tutkimuksessa: talouden muutos on johtanut hyvinvointivaltion heikentämisen ja talouden sääntelyn purkamisen kautta massavankeuteen erityisesti Yhdysvalloissa. Vankiluvuissa on kuitenkin suuria eroja länsimaiden välillä. Institutionalistisessa kriminaalipolitiikan teoriassa näitä eroja selitetään eroilla kriminaalipolitiikan taustainstituutioissa. Vertailevissa tutkimuksissa alhainen vankien määrä on liitetty vahvaan hyvinvointivaltioon sekä niin sanottuun konsensusdemokratiaan. Konsensusdemokratian käsite viittaa kompromissihakuiseen poliittiseen järjestelmään, jolle ovat tyypillisiä esimerkiksi suhteellinen vaalitapa ja korporatismi eli erityisesti työmarkkinajärjestöjen aktiivinen osallistuminen lainvalmisteluun. Tässä tutkimuksessa hyvinvointivaltion yhteyttä lievempään rankaisemiseen selitetään sillä, että se lisää ihmisten ja eri ryhmien välistä luottamusta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tämä taas vähentää tunnepitoista motivaatiota rangaista ankarasti. Konsensusdemokratia ja erityisesti korporatismi puolestaan ovat poliittisina instituutioina omiaan tekemään hyvinvointivaltiosta vahvan. Suomalainen rikosoikeus oli pitkään poikkeuksellisen ankaraa. Sisällissodan 1918 käyneessä maassa tarve muodostaa siteitä ihmisten välille yhteiskunnan koossapitämiseksi oli poikkeuksellisen suurta, mutta Suomi oli taloudellisesti järjestäytymätön eikä hyvinvointivaltiota ollut. Lainsäädännössä korostuikin rankaiseva rikosoikeus. Toinen maailmansota järkytti vallinneen järjestyksen: työmarkkinasopiminen ja korporatistinen vaikuttaminen eduskunnassa alkoi. Valtio loi 1940-luvultä lopulta 1960-luvulle Suomeen sosiaaliturvajärjestelmän. Hyvinvointipalvelujen kehittämisen jatkui 1970- ja 1980-luvulla. Rikosoikeus lieveni läpi ajanjakson. Hyvinvointivaltion laajenemisvaihe ja rikosoikeuden lievenemisvaihe päättyvät 1990-luvun lamaan. Vankiluku on pysynyt alhaisena, mutta katse kääntyy hyvinvointivaltiollistumisen kautta useammin rikosoikeuteen, kun oikeudenmukaisuutta halutaan yhteiskunnassa lisätä, mikä näkyy kriminaalipolitiikan aseman nousuna poliittisella agendalla.
Subject: oikeustiede
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
häkkinen_esko_väitöskirja_2020.pdf 1.730Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record