Fixing the fluid : Making resources and ordering hydrosocial relations in the Mekong Region

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6316-5
Title: Fixing the fluid : Making resources and ordering hydrosocial relations in the Mekong Region
Author: Käkönen, Mira
Other contributor: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i politisk, samhällelig och regional förändring
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020-12-16
Language: en
Belongs to series: Publications of the Faculty of the Social Sciences - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6316-5
http://hdl.handle.net/10138/321946
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This is a study of expertise and power relations in riverine resourcification processes. With a focus on hydraulic infrastructuring and hydrosocial ordering efforts in the Mekong Region, I seek to contribute new perspectives to the analysis of water, energy and climate change governing. The central research question is how water resources are made and governed in the Mekong Region and with what effects, especially in terms of the consequent new power formations and implications for the lives of the Mekong’s riverine residents. This question is timely. Currently, the rivers in the region are being dammed and engineered at an accelerating pace, making the Mekong Basin a scene of one of the most intensive hydropower developments in the world. Around two hundred large dams are at different stages of development in the mainstream and tributaries of the Mekong. The study has global relevance because the actors, rationales and techniques involved epitomise those shaping the current resurgence of hydropower development and other large infrastructure projects in the global South. As I argue, the emergent governmental assemblages enabling the hydropower development are not only intensively present in the Mekong but also partially created there. The research is grounded in the interpretive research tradition of the social sciences and situated at the interface of environmental and development studies. It builds on Foucault-inspired research, especially in the field of political ecology. The analysis contributes to studies of hydrosocial relations and bridges the political-ecological research on water and on climate change. Moreover, it provides new insights on the co-constitutive relations between resources and power formations which have relevance for recent political ecology discussions on resource- and state-making. The constituent and constitutive power formations of resourcification that are analysed include technoscientific, infrastructural, discursive, corporate and different aspects of state powers. It also examines the socio-spatial configurations that emerge from resource-making processes. Analysis of the ways technoscience and technical infrastructures are implicated in the possibilities of hydrosocial ordering forges connections with science and technology studies. In the course of five published articles I examine a range of attempts to fix in place certain sets of biophysical, infrastructural, discursive and socio-political relations. I approach these fixing efforts as part of resource-making processes that seek to render the Mekong’s riverine flows and environments more ‘productive’, investable and exploitable, and governable and controllable. I begin the analysis with the Mekong Delta of Vietnam, the early colonial frontier for water resourcification that has since become the part of the Mekong Basin where the plans of ‘full control’ with aspirations of ‘acclimatisation’ have been materialised to the fullest extent. I sketch out the main continuities and ruptures in the Delta’s intensive hydrosocial and agro-hydraulic ordering efforts, and outline their major effects. I then shift my attention to the more recent hydropower boom in Laos and Cambodia, and the various elements enabling it in terms of knowledge production, the new sustainability standards of hydropower dams and climate change-related rationalisations and techniques. Finally, I bring to the fore how enclavistic, post-neoliberal hydropower projects in Cambodia get entangled with other processes of resource-making, with illiberal processes of state formation and the intensification of Chinese influence. The study shows how the past and current modes of fixing hydrosocial relations have been shaped by a complex interplay of different rationales and techniques of governing. It also highlights the importance of the legacies of past hydraulic endeavours, their infrastructural powers, and those of fluvial waters. I identify two waves of hydraulic infrastructuring with differing patterns of water resourcification. Characteristic of the first wave is that resourcification efforts tended towards uniform and centrally coordinated hydrosocial orderings while the resourcification efforts of the second wave exhibit more dispersed, corporate-led modes of hydrosocial ordering. A major change in hydraulic infrastructuring has been the increasing disjointedness between damming and river basin planning because of the proliferation of concessionary hydropower projects. The contradictory predicament of the current resurgence of hydropower is that while large dams are being justified on the basis of multiplying purposes – from poverty alleviation to the better governing of climate change – the concessionary dams are, in fact, geared almost solely towards optimising riverine affordances in terms of their hydroelectricity production. The concessionary governing mode through which the enclavistic, water-resourcification pattern of second-wave dams has evolved is shown to be animated by neoliberal governing rationales but also shaped by illiberal governing logics. While the enclavistic dams strengthen corporate powers over hydrosocial relations and may limit the development of state hydraulic powers, the study also highlights effects which overflow the enclave boundaries and strengthen other aspects of party-state rule in Laos and Cambodia. The various infrastructuring efforts analysed in this study produce waterscapes that are variegated: variously networked and with divergent power formations. There is also variation in the magnitude of the effects and in the mechanisms of how the benefits and adversities of the projects are distributed. Yet all of them, including the ‘sustainable’ dams with eco-modern safeguard policies, radically disrupt fluvial relationalities, diminish possibilities for diverse and decentralised river uses, tend toward more centralised control of hydrosocial relations, and make vulnerable those with the most intimate riverine connections. Despite these similar effects, a nuanced analysis of the ordering assemblages shaping each effort of fixing the fluid is relevant, as it enables more detailed reflection on the distributed responsibilities. Overall, the analysis illustrates how large-scale hydraulic infrastructures built and planned in the Mekong Region entail drastic alterations in hydrosocial relations. Keywords: Cambodia, Clean Development Mechanism, climate change, fluvial relationalities, frontiers, hydraulic infrastructuring, hydrosocial ordering, Laos, large dams, Mekong Region, political ecology, power formations, resourcification, rivers, VietnamTämä on tutkimus valtasuhteista ja tiedon politiikasta, jotka muovaavat ja muovautuvat vesivarojen tuottamisen prosesseissa Mekongin alueella, Kaakkois-Aasiassa. Keskiössä ovat suurpadot ja se, kuinka ne on tuotu voimallisesti takaisin kehitysagendalle niin Mekongilla kuin muuallakin globaalissa etelässä. Mekong on yksi suurpatojen paluun keskeisistä näyttämöistä. Rakenteilla ja suunnitteilla on noin kaksisataa suuren mittakaavan vesivoimalaa. Patojen kautta veden hallinnan, energiantuotannon ja ilmastonmuutoksen kysymykset kietoutuvat yhteen. Työllä on globaalia merkittävyyttä, sillä analyysin kohteena olevien toimijoiden, rationaliteettien ja hallinnan tekniikoiden sommitelmat heijastelevat niitä, jotka ovat mahdollistaneet paitsi suurpatojen myös laajemmin suuren mittakaavan infrastruktuurihankkeiden uuden nousun globaalissa etelässä. Olennaisia elementtejä ovat sekä investoijaystävällisyyden lisäämisen tavoitteet, Kiinan kansainvälistymispyrkimykset infrastruktuurihankkeiden kautta sekä ilmastoagendan nousu. Tutkimus osoittaa myös, että osa patohankkeiden paluuta edistävistä tekijöistä, kuten uusi ’kestävän vesivoiman’ hallinnallinen sommitelma on pitkälti muodostettu Mekongilla. Keskeisimmät tutkimustulokset liittyvät siihen, minkälaiset vallan muodostelmat yhtäältä mahdollistavat ja muovaavat patojen ja muiden tutkimieni veden hallintaan liittyvien suurenmittakaavan infrastruktuurihankkeiden rakentamista, sekä toisaalta minkälaisia uudenlaisia vallan muodostelmia vedenhallinnan hankkeet tuottavat, mitä seurauksia niillä on alueen ihmisille, ja miten ne muuttavat hydrososiaalisia suhteita. Tuon esiin suurpatojen vaikutusten arviointiin ja oikeuttamisen muotoihin sekä erilaisten kehitystoimijoiden asemiin liittyviä ongelmia. Nostan esiin myös sen, kuinka ilmastonmuutoksen hallinnallistamisen tavat ovat nostaneet padot ja muut mittavat vesihankkeet ilmastoratkaisujen keskiöön tavalla, joka samalla on hämärtänyt ja/tai sivuuttanut patojen sosioekologiset haitat. Olennaiseksi ristiriidaksi nousee se, että samalla kun patoja oikeutetaan yhä moninaisimmilla tavoitteilla köyhyyden vähentämisestä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen, itse patojen uusi uusliberaali rahoittamisen ja hallinnan malli muovaa padoista hyvin yksiulotteisesti vain sähköntuotannon maksimointiin keskittyviä hankkeita. Osoitan myös kuinka padot voivat yhtäaikaisesti muodostaa yhtiövallan saarekkeita, vahvistaa Kiinan geopoliittistaloudellista vaikutusvaltaa sekä nivoutua osaksi Laosin ja Kambodzhan valtion territoriaalisen vallan muodostamista ja ulottumista alueille, joilla se on aiemmin jäänyt etäiseksi. Työ valottaa miten Mekongin alueella padot kietoutuvat osaksi moniaineksisia uusliberaalin, autoritaarisen sekä uuspatrimoniaalisen hallinnan sommittumia. Tuomalla esiin jatkuvuuksia ja katkoksia vesiresurssien tuottamisen rationaliteeteissa ja tekniikoissa, työ rikastaa hydrososiaalisten suhteiden tutkimusta sekä silloittaa veteen ja ilmastonmuutokseen liittyvää poliittisen ekologian tutkimusta. Väitöskirjassa tehdään myös käsitteellistä työtä, joka edistää luonnonvarojen tuottamisen ja erilaisten valtasommitelmien muodostumisen vastavuoroisuuden moniulotteista tarkastelua. Työ tuo uusia näkökulmia erityisesti poliittisen ekologian ajankohtaisiin keskusteluihin resurssien tuotannon ja valtionmuodostuksen yhteyksistä. Analyysi teknotieteen, infrastruktuurien ja joen materiaalisuuden osallisuudesta hallinnan mahdollisuuksien ja rajojen muodostumiseen luo yhteyksiä poliittisen ekologian sekä tieteen ja teknologian tutkimuksen välille.
Subject: Global Development Studies
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
käkönen_mira_dissertation_2020.pdf 2.547Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record