Näkökohtia todistusharkinnasta

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6721-7
Title: Näkökohtia todistusharkinnasta
Author: Rudanko, Jorma
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Law
Doctoral Programme in Law
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-01-29
Language: fi
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6721-7
http://hdl.handle.net/10138/322119
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: One can find a great number of different theories of fact-finding in the literature of evidential jurisprudence. Every theory has its pros and cons. The purpose of this thesis is not to find and name the ”best” fact-finding theory, but try to find some ways of making inferences, which could be rational and useful for the fact-finder’s in his difficult task of deciding, what is true and what is not. There is a some kind of bifurcation of theories, depending on the method of reasoning and inference they use. They are often called the bayesian and pascalian theories. The bayesian theories use mathematics, the pascalian do not. In his book ”The Probable and the Provable” L. Jonathan Cohen has stated the difficulties of using mathematical and statistical modes of reasoning in judicial fact-finding. However, there are some aspects in these theories, which are useful for the fact-finder. Especially in complex cases with a broad ”wigmorean” network of provable facts it is important for the fact-finder to understand the relationships of the probability values of facts on different levels of the network and the meaning of these relationships. In the Scandinavian literature there are two older theories of fact-finding, the so-called theme theory and evidential value theory. Neither of them has succeeded in making a break-through in the court practice. Instead, in civil cases the preponderance of the evidence method (övervikt- or overvekt -principle), having its roots in the common law tradition, has got more popularity, and so has the so-called hypothese theory, usually connected to the works of Christian Diesen from Sweden. The idea of hypothese theory is old. There have always been at least two alternatives available for the fact-finder: either a proposition is true or it is not. Diesen has developed this idea in criminal cases to a broad spectrum of hypotheses, especially concerning the causality of facts and events, and on the other hand, the roles and tasks of the prosecutor and the judge. At the time being the narrative theory seems to make progress at least in the evidential jurisprudence, even in nordic countries. Its advantages are the holistic aspects of fact-finding and reasoning it stresses. On the other hand, there might be some dangers to be aware of in connection of the holism. For instance, not every witness is a story-teller, and the fact-finder must have the tools of working also with this kind of situations. In the litigation there are also some ”minor” but important questions and items to be discussed. One of them is the role of a priori -probability in inferential reasoning. In older literature one can find the attitude that it is quite normal and acceptable that the fact-finder can use his a priori -knowledge in evaluating the evidence presented to him and as a part of it. I think that there is a discrepancy between this mode of thinking and the presumption of innocence in criminal cases. In civil cases, too, it is very questionable why the fact-finder should be allowed to use some information the content of which is and stays uncontrolled. In both kind of cases he should be able to put aside his prejudicies and start from ”a clean table”, or, if considering his information relevant for the case, he should inform the litigants about it and so make it to an item of contradictory and adversarial discussion.Todistusoikeudellisessa kirjalllisuudessa tavataan melkoinen määrä erilaisia todistusharkinnan teorioita ja menetelmiä. Jokaisella teorialla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Teoksen tarkoituksena ei ole löytää ja nimetä ”parhainta” todistusharkintateoriaa, vaan pyrkiä löytämään ajattelu- ja päättelytapoja, jotka voisivat olla rationaalisia ja hyödyllisiä näyttötuomarin, fact-finderin, vaikeassa tehtävässä ratkaista, mikä on totta ja mikä ei ole. Teoriat voidaan jakaa kahteen pääryhmään sen perusteella, mitä päättelyn metodia ne käyttävät. Näitä päävirtauksia voidaan nimittää bayesinaanisiksi ja pascaliaanisiksi teorioiksi. Bayesiaaniset teoriat käyttävät hyväkseen matematiikkaa, pascaliaaniset eivät samoissa määrin. L. Jonathan Cohen osoitti kuuluisassa kirjassaan ”The Probable and the Provable”, mitkä vaikeudet ja vaarat todistusharkinnassa liittyvät matemaattisten ja tilastollisten päättelytapojen käyttämiseen. Meillä Hannu Tapani Klami aikanaan innostui matemaattisista menetelmistä, mutta myös hän totesi erään kirjoituksensa loppupuolella, että ”tuomari ei laske”. Vaikka tämä pitäisi paikkansakin, myös näihin teorioihin sisältyy piirteitä, jotka ovat relevantteja ja hyödyllisiä näyttötuomarin työn kannalta. Erityisesti monimutkaisissa ja vaikeissa jutuissa, joihin sisältyy laaja todisteltavien tosiseikkojen ”wigmoreaaninen” verkko, on tärkeää ymmärtää ne suhteet, jotka vallitsevat tosiseikkojen todennäköisyysarvojen kesken verkon eri portailla, sekä näiden suhteiden merkitys. Skandinaavista todistusoikeuskirjallisuutta on hallinnut kaksi vanhempaa todistusharkinnan teoriaa, niin sanotut teema- ja todistusarvometodit. Kumpikaan niistä ei ole onnistunut lyömään itseään läpi tuomioistuinkäytännössä. Niin sanottu övervikt- eli overvekt -periaate, vahvemman näytön tai näyttöenemmyyden periaate, joka osin juontaa juurensa common law’n perinteeseen, on saanut riitajutuissa suosiota, samoin kuin niin sanottu hypoteesiteoria, joka yleensä liitetään ruotsalaisen Christian Diesenin nimeen. Hypoteesiteorian idea on vanha ja yksinkertainen. Tuomarin valittavana on aina ollut vähintään kaksi vaihtoehtoa, joko väitetty seikka tai seikasto on tosi tai ei ole tosi. Diesen on kehittänyt tämän idean rikosjutuissa hypoteesien ”spektriksi”, erityisesti toisaalta tosiseikkojen ja tapahtumien kausaalisuhteita ja toisaalta syyttäjän ja tuomarin rooleja ja tehtäviä koskien. Keskeisiä ovat niin sanotut vaihtoehtoiset tapahtumainkulut. Narratiivi- eli kertomusteoria näyttää olevan voittamassa merkittävästi alaa ainakin kirjallisuudessa, myös pohjoismaissa. Sen etuna ovat todistuharkinnan ja päättelyn kokonaisvaltaiset, holistiset näkökohdat, joita se korostaa. Toisaalta holismiin saattaa liittyä vaaratekijöitä. Kaikki todistajat eivät esimerkiksi ole kouliintuneita kertomusten esittäjiä, ja näyttötuomarilla tulee olla työkalut ja valmiudet toimia myös senkaltaisissa tilanteissa. Näyttötuomarin toimintaan liittyy myös eräitä ”pienempiä” mutta tärkeitä kysymyksiä. Yksi niistä on a priori- tai alkuperäistodennäköisyyden rooli päättelyssä ja sen suhde rikosasian syyttömyysolettamaan.
Subject: oikeustiede, prosessioikeus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
rudanko_jorma_väitöskirja_2021.pdf 5.538Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record