Sivusta kerrottu suru : elegiset piirteet Jonas Hassen Khemirin romaanissa Allt jag inte minns ja Linn Ullmannin romaanissa De urolige

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Jonas Hassen Khemirin romaanin Allt jag inte minns ja Linn Ullmannin romaanin De urolige kerrontaratkaisuja elegian näkökulmasta. Elegia yhdistetään tavallisesti runouteen, mutta muun muassa Kenneth A. Bruffeen hahmottelema elegisen romanssin laji ja Karen E. Smythen näkemykset proosaelegiasta ovat osoittaneet elegisten keinojen käytön ja elegisen näkökulman hyödyllisyyden, muuntuvuuden ja monimuotoisen historian myös romaanissa.

Tarkastelemissani romaaneissa elegialle tyypillinen elämäkerrallinen ja omaelämäkerrallinen kertominen saa tavallisuudesta poikkeavan muodon sirpaloituessaan useiksi kertojaääniksi ja kertojapositioiksi. Khemirin romaani etenee montaasimaisesti, kahden keskenään vuorottelevan kerrontalinjan jännitettä ja kerronnan aukkoja hyödyntäen kohti keskushenkilön kuoleman hetkeä. Ullmannin romaani on tarinafragmenteista rakentuva impressioiden kudelma, ja se noudattaa assosioivaa, kronologiasta piittaamatonta kerrontaa, jonka intensiteetissä keskeistä on toistojen ja vaihtuvien näkökulmien synnyttämä ristiriita. Nämä kerronnalliset ratkaisut ovat tunnusomaisia myös elegiselle romanssille ja proosaelegialle.

Tutkielmassani erittelen teosten elegisiä piirteitä. Muun muassa kerronnan välitteisyys, kronologian rikkovat kerrontaratkaisut, kertojien luotettavuuden kyseenalaistuminen ja muistin ja muistojen todenperäisyyden epäileminen tuottavat kumpaankin romaaniin omaperäisen elegian poetiikkaa myötäilevän kerrontaratkaisun.

Tutkielmani pyrkimys on elegiakerrontaa erittelemällä osoittaa romaaneihin syntyvä kerronallinen tila, joka haastaa myös lukijan aktiivisuuteen.