"Voice Inside My Head" : Productive Agencies in Talk Audio Use

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202012285509
Title: "Voice Inside My Head" : Productive Agencies in Talk Audio Use
Author: Hilska, Juuli
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Research (2010-2017)
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2020
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202012285509
http://hdl.handle.net/10138/323738
Thesis level: master's thesis
Discipline: Sosiologia
Sociology
Sociologi
Abstract: Tutkielma tarkastelee puheperusteisten (eng. talk audio) digitaalisten tuotteiden käytön vaikutusta toimijuuteen. Human computer interaction (HCI) ja Science Technology Studies (STS) -keskusteluissa visuaaliset tuotteet ovat useimmiten keskiössä, minkä vuoksi toimijuuden tarkastelu myös puheperusteisten tuotteiden yhteydessä on tarpeellista. Eksploratiivisen työn aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla kahdessa kulttuuriltaan ja yhteiskuntarakenteeltaan erilaisessa ympäristössä: urbaanissa Bangaloressa, Intiassa (n=8) ja Tukholmassa, Ruotsissa (n=8). Käsite talk audio luotiin aineistonkeruun yhteydessä, ja sillä viitataan puheperuisteisiin tuotteisiin. Näkökulma sosiaaliseen toimintaan ja toimijuuteen pohjautuu Anthony Giddensin lähestymistapaan. Toimijuuden rakentumista tietoisella ja vähemmän tietoisella tasolla analysoidaan puolestaan Michael Bullin ja Tia DeNoran kuvaaman käsitteistön avulla. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten nuoret rakentavat toimijuuden muotoja puheperusteisten tuotteiden käyttäjinä ja miten he liittävät toimijuuden muotoja näihin tuotteisiin. Tuloksista selviää, että tietoisella tasolla nuoret pyrkivät kuuntelemaan puheperusteisia tuotteita, jotta he voivat hallita toimijuuttaan ympäristönsä ja ajatusmaailmansa suhteen. He haluavat esimerkiksi välttää kaupungin melua, paeta arkisen elämän toistuvuutta tai koettavat kontrolloida ajatuksiaan, tunteitaan tai yksinäisyyden kokemusta. Vähemmän tietoisella tasolla nuoret rakensivat toimijuutta hallitakseen tunnetilojaan, mutta kokivat, että toimintaa oli vaikea pukea sanoiksi. Kun siirryttiin vertailemaan musiikin ja puheperusteisten tuotteiden kuuntelua toisiinsa, nuoret kuvasivat saavuttavansa puheperusteisten tuotteiden avulla normaalin tunnetilan voimakkaiden tunnekokemusten sijaan. Valintaa puheperusteisten tuotteiden ja musiikin välillä pyrittiin ennen kaikkea suhteuttamaan tunnemaailman käsityksiin siitä, millaista olotilaa ja tunnetta ympäröivässä tilanteessa tulisi ylläpitää. Toinen keskeinen havainto oli puheperusteisten tuotteiden, kuten podcast-ohjelmien, juontajien merkitys. Nuorten mukaan puheperusteisten tuotteiden keskustelijat antoivat heille vaikutusmahdollisuuden ajatuksiinsa, minkä seurauksena nuoret kokivat esimerkiksi vähemmän stressiä tai saivat etäisyyttä arkihuoliinsa. Puheperusteisista tuotteista nuoret kertoivat myös oppivansa uutta, saavansa tietoa ja näkökulmia poliittisiin aiheisiin sekä kehittävänsä sosiaalisia taitojaan. Huomionarvoista on kuitenkin, että puheperusteisissa tuotteissa sisältö on aina ohjelman juontajan valitsemaa ja määrittämää. Nuoret kokivat puheperusteiset tuotteet erityisen henkilökohtaisina ja intiimeinä tuotteina verrattuna musiikkiin; he kuvailivat kuuntelevansa musiikkia mielellään muiden kanssa, mutta puheohjelmia ainoastaan yksin tai kumppaninsa kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että puheperusteiset ohjelmat voivat tuottaa kuuntelijalle kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen ja läsnäolon kokemuksen. Nuoret kuvasivatkin suhdettaan puheohjelmien juontajiin ja keskustelijoihin henkilökohtaiseksi: monet kokivat, että keskustelijat puhuivat ainoastaan heille ja että he olivat itse jollain tavalla mukana keskusteluissa. Nuoret myös pitivät puheperusteisia tuotteita aidompina kuin muita medioita. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että toimijuuden rakentuminen puheperusteisissa tuotteissa määrittyy puheohjelmien juontajien ja kuuntelijan välisessä suhteessa. Nuoret kokivat ”hengaavansa” puheohjelmien juontajien ja keskustelijoiden kanssa ikään kuin he olisivat ystävien tai mentoreiden seurassa. Tällaisten alati saavutettavissa olevien mediapersoonien läsnäolo myös vähensi joidenkin nuorten yksinäisyyttä. Väitänkin, että nuoret laajentavat sosiaalisuuttaan puheperusteisia tuotteita kuuntelemalla. Puheohjelmien keskustelijat eivät voi vaikuttaa tai olla tietoisia kuuntelijoidensa reaktioista keskusteluiden aikana, mikä antaa kuuntelijoille täyden vallan hallita vuorovaikutusta - toisin kuin perinteisessä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tämä dynamiikka mahdollistaa puheperusteisten tuotteiden käyttäjille uudenlaisen, parasosiaalisen toimijuuden muodon.This study/research is an explorative work examining the effects of the use of talk audio digital products on agency. Visual products are most often the focus in discussions on human-computer interaction (HCI) and Science Technology Studies). Therefore, an examination of agency in the context of voice-based talk-audio products has remained a minority but is necessary in the era of digital services. The thesis explores the use of products in two environments with different cultures; urban Bangalore in India and urban Stockholm in Sweden where semi-structured interviews with undergraduate students were conducted. The concept of agency builds on Anthony Giddens’ classical approach. The concept of talk audio was created in the context of data collection and refers to talk-based auditory products. Inspired by studies of personal stereo use by Michael Bull and music sociology by Tia DeNora, the thesis explores how individuals construct their agency both consciously and less consciously when using talk audio products. Young people use talk audio products when constructing their agency consciously to manage it in relation to their environment (e.g. to avoid noises of the city, or to escape the repetitive elements of urban life), and to manage their inner reality inside their heads (e.g. manage their thoughts and feelings, avoiding feelings of loneliness, escaping to an imaginary place). Young people also constructed their agency less-consciously in order to manage their mood but they, in part, struggled to express how. By comparing talk audio use to music listening, the students described to attain a “normal” level of mood and thoughts instead of strong emotional states they get when listening to music. When choosing between music and talk audio products, the students aimed to attain a mood that was, in their minds, suitable for the current or future social situation. With talk audio, the interviewees describe getting a chance for a change of thoughts to feel less stressful or to gain perspective on their daily issues through the talk audio content and voice of the talk audio host. The young people also describe finding perspective e.g. on political topics from talk audio, while they also simultaneously learn, are entertained, get information and develop their social skills. The perspectives and information the students described to receive through talk audio were always curated by the talk audio host(s). All of the young people also said to have experienced talk audio products as distinctively personal and intimate. In contrast to music use, they described it to “feel strange” to listen together, and they only listened to talk audio alone or with a significant other. According to previous literature on radio and podcasts, the sense of ‘being there’ in a talk audio product can create a sense of a two-way communication for the audience. The relationship my informants described with talk audio hosts was perceived as distinctively personal; many would describe how they would feel being addressed exclusively or that they would take part in the discussions themselves. They also described talk audio to be more “authentic” than other mediums (e.g. in comparison to social media). With these findings I argue that the primary material for constructing agency through talk audio use builds from, in light of this data, the perceived relationship the listeners have with the talk audio host. The young people would describe talk audio hosts of something similar as talking or hanging out with friends or having a mentor. The phenomenon of an always-available human-presence decreased the level of loneliness for some participants and thus extended their sociality with technologically mediated content. Nevertheless, since the talk audio hosts are mostly unaware of the listeners’ reactions to their content, the social encounter is controlled solely by the listeners, unlike in a traditional interpersonal encounter. This creates one form of agency the students build with talk audio; a form of parasocial agency.
Subject: Talk audio
Podcast
Podcasting
agency
parasocial relationship
aesthetic material
radio


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Thesis_Juuli_Hilska_2020.pdf 926.8Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record