Moral values in conflict in care : longitudinal historical perspective

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6326-4
Title: Moral values in conflict in care : longitudinal historical perspective
Author: Wardi, Eva Elisa
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Faculty of Social Sciences Social Psychology University of Helsinki
Doctoral Programme in Social Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-03-05
Language: en
Belongs to series: Publications of the Faculty of Social Sciences 178 - URN:ISSN:2343-2748
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-6326-4
http://hdl.handle.net/10138/325053
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Väitöskirjatutkimuksen kolmen empiirisen osatutkimuksen tutkimuskohde on moraalin, oikeudenmukaisuuden ja eettisten ristiriitojen tutkiminen työelämän vuorovaikutussuhteissa suhteessa huolenpidon ammattilaisten omiin elämän arvoihin. Tutkimukset suoritettiin sosiaalikasvattajien lastensuojelun nuorisotyön avohoidon piirissä, sosionomien ja geronomien vanhustyössä valtion ja yksityisissä hoivakodeissa ja historiallisessa tapaustutkimuksessa kasvattajien (myöhemmin sosiaalikasvattajien) sotaorpojen orpokotien kasvatuksen tutkimuksena vuoden 1918 Suomessa. Tavoitteena ja kohteena ovat näin olleet lapset, nuoret ja yhä kasvava vanhusväestö sekä hoivakulttuurin inhimillisyyden ja oikeudenmukaisuuden ristiriidat ja kehitys maassamme. Ensimmäisen osatutkimuksen aineisto kerättiin Helsingin Diakonissalaitoksen sosiaalialan oppilaitoksessa sosiaalikasvattajaopiskelijoiden piiristä kehittävän työntutkimuksen innoittamana koulutusinterventiona. Tutkimus suoritettiin opetuskokeiluna, joka koostui neljästä orientoivan opetuksen opetusjaksosta. Niissä opeteltiin käyttämään kehittävän työntutkimuksen kolmiomallia, jonka tarkoituksena oli orientoida käsittelemään omakohtaisia työn sisällön ongelmia osana lastensuojelutyön työyhteisön työnjakoa ja muita reunaehtoja. Tutkimukseen osallistui 18 sosiaalikasvattajaopiskelijaa. Aineisto, joka koostui työhön liittyvien dilemmojen kuvauksista, tuotettiin ½ vuoden välein kahdella lastensuojelun avohuollon kenttätyöjaksolla. Omakohtaisia dilemmojen ratkaisumalleja verrattiin toisiinsa ja käytettiin työn sisällön kehittämisen välineenä koulutusten jälkeen tapahtuvan palautteen muodossa. Lastensuojelulaitosta pidettiin tutkimuksessa toimintajärjestelmänä, jonka piirissä pienetkin vuorovaikutuksen ristiriidat vaikuttavat koko toimintajärjestelmään sen jollakin tasolla. Työhön liittyvät esseemuotoiset raportit pisteitettiin Kohlbergin oikeudenmukaisuustasoille. Lisäksi tutkittiin Warkin ja Krebsin typologiaa soveltaen aineistossa esiintyneet dilemmatyypit. Tarkastelu toi dilemmakuvauksissa esiin vuorovaikutuksen ristiriidan kohteena olleet vanhemmat työntekijät, myös muut tahot kuten perhe saatettiin mainita. Tulokseksi saatiin havainto, että koulutusintervention vaikutuksesta vastaajat käyttivät useammin ylempää moraalikehityksen oikeudenmukaisuusajattelua sekä toiminnanteorian käsitteellistä kolmiota työnsä mallintamisen ja vuorovaikutuksen kehittämisen välineenä. Toisen tutkimuksen aineisto kerättiin kahdesta aikuiskoulutusoppilaitoksesta. Tutkimukseen valikoitui 14 vanhustyöntekijää, jotka kuvasivat henkilökohtaisen vanhustyöhön liittyvän ongelman ja vastasivat moraalisia skeemoja kartoittavaan Restin DIT-testiin ja Schwartzin PVQ42 -arvomittariin. Tutkittavien raportoimat ongelmat sijoittuivat pääosin Warkin ja Krebsin typologian sosiaalinen paine ja lojaalisuus -luokkiin. Niissä tuli esiin ristipaine omien ja työyhteisön asettamien arvojen välillä sekä ristiriita organisaation vaatimusten ja vanhuksen itsemäärämisoikeuden toteutumisen välillä. Työntekijöiden arvot ja moraaliset ajattelumallit näkyivät myös kuvattujen ongelmatilanteiden sisällössä, sillä universalismia ja itseohjautuvuutta arvostavat kiinnittivät useammin huomiota vanhusten autonomian toteutumiseen. Niin ikään tulokset antoivat viitteitä siitä, että vallitsevaa moraalisten ongelmien luokittelujärjestelmää pitäisi tarkentaa, koska monia dilemmoja oli vaikeata luokitella yhteen dilemmatyyppiin. Kolmas tutkimus käsitteli vuoden 1918 sisällissodan punaorpokysymyksen ratkaisua, jossa päätettiin sulauttaa punaisten lapset valkoiseen nationalistiseen kasvatusihanteeseen kasvattajakoulukunnan kasvattajien toimesta. Tapausta ja sen oikeudenmukaisuusajattelua tarkasteltiin toiminnanteorian, Kohlbergin moraaliteorian sekä Leyensin infrahumanisaatioteorian näkökulmasta. Historiallinen tapaustutkimus kohdistui kasvattajakoulutuksen opetusmateriaalin saksalaiseen aatehistorialliseen taustaan ja nationalistisen etiikan luonteen normatiiviseen tarkasteluun. Tarkastelun kohteena oli myös kaksi aikalaista: Sisälähetysseuran Kasvattajaopiston rehtori Ruusu Heinisen (1876-1962), joka valtion ja kirkon välisissä neuvotteluissa oli katsottu poliittisesti sitoutuneena valkoisena sopivaksi kouluttamaan sosiaalihallituksen ohjeen mukaan oikeaoppisia sijaisäitejä sisällissodan köyhille punaorvoille ja Sortavalan Diakonissalaitoksen sitoutumaton johtaja Jenny Ivalo (1854-1921). Heidän oikeudenmukaisuusajatteluaan ja toimintaansa tutkittiin kirjallisiin dokumentteihin tukeutuen, Kohlbergin heteronomisen A- ja universalistisen B-tyypin avulla. Laajemmin valkoista Suomea koskien tutkimus toi esiin vuoden 1918 samantapaisen jyrkän moraalisen kahtiajaon, sotaorpolainsäädännössä, kasvatusfilosofiassa ja opetuskirjallisuudessa, joissa A- tyyppi ja valkoinen sisäryhmäajattelu oli hallitsevaa ja B-tyyppi ja toisenlaisen, omasta sisäryhmäajattelusta poikkeavan ajattelun hyväksyminen kovin harvinaista. Tuloksia havainnollistava historiallinen aineisto kertoo Suomen oloissa harvinaisesta lasten indoktrinaatiosta ja toisaalta siirtymästä oikeudenmukaisempaan ajatteluun 1918 jälkeen niin lainsäädännön kuin sen hallinnon alaisuudessa olevan koulutuksen osalta. Myöhemmät vuosikymmenet ovat osoittaneet, että oikeudenmukaisuusajattelu on muuttunut ratkaisevasti demokraattisempaan suuntaan, mutta lasten tasa-arvoon liittyvät kysymykset muodostavat edelleen jossakin määrin haasteen. Avainsanat: moraalin kehitys, oikeudenmukaisuusajattelu, oman elämän moraalikonfliktit, roolinotto, kehittävä työntutkimus, arvo, arvoristiriidat, skeematTyön osatutkimuksissa selvitettiin moraalisia arvoristiriitoja kolmessa eri tilanteessa. Yhdessä osatutkimuksessa kohteena oli vuonna 1918 perustettu Sisälähetysseuran Kasvattajaopisto. Sen tarkoituksena oli kouluttaa äitihahmoja äideistään erotetuille punaorvoille, joista piti sosiaalistaa valkoisen Suomen arvomaailman omaksuvia kansalaisia. Tutkimuksessa tarkasteltiin kasvattajaopiston ideologian aatehistoriallisia juuria Saksan 1700-1800-luvun porvarillis-kristillisessä yhteiskuntamallissa ja samalla tutkittiin sosiaalipsykologisten oikeudenmukaisuusteorioiden avulla kirjallisten dokumenttien valossa kahden keskeisen henkilön, opiston johtajattaren, vastakkaisia moraalisia kannanottoja – nationalistisia ja universalistisia. Toisessa osatutkimuksessa selvitettiin sosiaalikasvattajaopiskelijoiden oikeudenmukaisuuskäsitysten muuttumista. He kuvasivat kenttätyössä kohtaamiaan ongelmia kaksi kertaa, puolen vuoden välein. Harjoitusjaksojen välissä heitä opetettiin käyttämään kehittävän työntutkimuksen pohjalta toimintajärjestelmän kolmiomallia lastensuojelutyön analyysiin. Kenttätyökertomusten erittely niiden ilmentämien oikeudenmukaisuuden kehitysvaiheiden näkökulmasta osoitti, että jälkimmäisissä kertomuksissa esiintyi huomattavasti kehittyneempiä käsityksiä kuin edellisissä, vaikka opetus ei sisältänyt lainkaan oikeudenmukaisuuteen liittyvää ainesta, eikä moraali sisältynyt opetukseen. Kolmannessa osatutkimuksessa pyydettiin hoivakodeissa vanhustyössä toimivia tulevia sosionomeja ja geronomeja kuvamaan jokin työssään esiintynyt ongelmatilanne ja vastaamaan arvojaan ja moraalisia ajattelumallejaan kartoittavaan kyselyyn. Tutkimus toi esiin vanhustyöntekijöiden vakavan ristipaineen omien ja työyhteisön asettamien arvojen välillä sekä organisaation vaatimusten ja vanhuksen itsemäärämisoikeuden toteutumisen välillä. Työntekijöiden arvot ja moraaliset ajattelumallit näkyivät myös kuvattujen ongelmatilanteiden sisällössä, sillä universalismia ja itseohjautuvuutta arvostavat kiinnittivät useammin huomiota vanhusten autonomian toteutumiseen. Niin ikään tulokset antoivat viitteitä siitä, että vallitsevaa moraalisten ongelmien luokittelujärjestelmää pitäisi tarkentaa. Sosiaalipsykologisen teorianmuodostuksen kannalta tutkimuksessa yhdistettiin toiminnan teoriaa, teoriaa arvojen yleismaailmallisesta rakenteesta ja sisällöstä sekä moraalisten ajattelumallien kehitysteoriaa. Tutkimus antoi uutta tietoa arkielämän arvo- ja moraaliristiriitojen yhteyksistä arvo- ja moraalirakenteisiin sekä historiallisesti että nyky-yhteiskunnan kasvatus- ja hoivainstituutioissa.
Subject: sosiaalipsykologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
wardi_eva_dissertation_2021.pdf 8.352Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record