Ihonalainen vai perinteinen rytmihäiriötahdistin

Abstract

Viimeisen vuosikymmenen aikana on perinteisen laskimoteitse asennettavan rytmihäiriötahdistimen (TV-ICD) rinnalle kehitetty rintaontelon ulkopuolelle asennettava ihonalainen rytmihäiriötahdistin (S-ICD). S-ICD kehitettiin TV-ICD:n tavanomaisten johto- ja infektiokomplikaatioiden ehkäisemiseksi. S-ICD on laskimoteitse asennettavaan rytmihäiriötahdistimeen verrattuna yhtä tehokas sydämen kammioperäisten rytmihäiriöiden hoidossa.

S-ICD:n on aiemmin italialaisessa tutkimuksessa todettu soveltuvan suurimmalle osalle rytmihäiriötahdistimen asennuksen indikaatiot täyttävistä potilaista. S-ICD ei sovellu potilaille, joilla on tarvetta sydämen vajaatoimintatahdistukselle, hidaslyöntisyystahdistukselle tai yhdenmuotoisen kammiotakykardian ylitahdistukselle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaista potilasaineistoa käyttäen, kuinka moni ICD:n saanut potilas olisi mahdollisesti ollut soveltuva S-ICD:lle. Tutkimuksemme on toteutettu potilasrekisteritutkimuksena, jossa aineiston muodostivat 218 ICD:n ensiasennuksessa saanutta potilasta, joilla ei ollut tarvetta vajaatoimintatahdistukselle. Aineiston potilaista 7 sai S-ICD:n ja 211 TV-ICD:n. S-ICD:n asennuksen ikäkriteerin ollessa < 65 vuotta, olisi aineiston potilaista 69 (31 %) ollut potentiaalisesti soveltuvia S-ICD:lle ja vielä suurempi osuus (93 potilasta, 42,7 %) jos ikäkriteeri olisi < 80 vuotta, kuten laitteen valmistaja suosittelee. Aineistomme yleisin rytmihäiriötahdistimen asennusindikaatio oli iskeeminen kardiomyopatia 91 (41,7 %) potilaalla, joka on ollut myös muissa tutkimuksissa yleisin rytmihäiriötahdistimen asennusindikaatio.