Pienten leikki-ikäisten lasten ruutuajan ja sanaston kehityksen yhteys

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202103171670
Title: Pienten leikki-ikäisten lasten ruutuajan ja sanaston kehityksen yhteys
Author: Hurskainen, Wilma
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202103171670
http://hdl.handle.net/10138/328128
Thesis level: master's thesis
Abstract: Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että leikki-ikäisen (2–5 -vuotiaan) lapsen runsaalla ruutuajalla voi olla yhteys heikompaan sanaston kehitykseen. Toisaalta tiedetään, että noin kolmen vuoden iästä lähtien lapset voivat myös oppia sanastoa iänmukaisesta, kielellisesti rikkaasta ruutusisällöstä. Tulokset ovat kuitenkin osin ristiriitaisia, eikä suomalaisten lasten käyttämästä ruutuajasta, sen mahdollisesta yhteydestä sanaston kehitykseen tai vanhempien asenteista lasten ruutuaikaan ole vielä juuri lainkaan tietoa. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää alustavasti 2;6–3;6 vuoden ikäisten lasten ruutuajan määrän ja laadun ja sanaston kehityksen yhteyttä suomalaisessa kieliympäristössä. Lisäksi tutkimuksen tarkoitus oli saada tietoa suomalaisten vanhempien asenteista ruutuaikaan kielen kehityksen kannalta ja siitä, ovatko vanhempien asenteet yhteydessä lapsen ruutuajan määrään tai laatuun. Tämän työn otos on osa LEINIKKI-tutkimuksen laajempaa aineistoa. Tutkittavat (n = 50) olivat 2;6–3;6 vuoden ikäisiä terveitä, yksikielisten suomenkielisten perheiden lapsia. Lasten ruutuajan määrää ja laatua sekä vanhempien asenteita tutkittiin vanhemmille suunnatulla strukturoidulla kyselyllä. Lasten sanaston kehitystä tutkittiin vanhemmille kehitteillä olevan LEINIKKI-arviointimenetelmän sanasto-osiolla ja muodollisen WPPSI-III -arviointimenetelmän kuvien nimeäminen- ja kuvasanavarasto-osatehtävillä. Ruutuajan ja sanaston kehityksen ja vanhempien asenteen ja ruutuajan yhteyksiä tutkittiin korrelaatioanalyysillä, Mann-Whitneyn U-testeillä, Poissonin regressioanalyysillä ja khiin neliö -testeillä. Runsaampi yksin käytetyn ruutuajan määrä oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä heikompaan suoriutumiseen ymmärrettyä sanastoa mittaavassa WPPSI-III -osatehtävässä. Myös yksin käytetyn ruutuajan ja LEINIKKI-menetelmän sanastopisteiden välillä oli negatiivinen trendi. Tarkempi tarkastelu regressiomallin avulla kuitenkin osoitti, että kun huomiotiin taustamuuttujat, yksin käytetty ruutuaika ei selittänyt vaihtelua sanastotaidoissa. Käytetyn ruutuajan laadulla ei tässä tutkimuksessa ollut yhteyttä sanastotaitoihin. Vanhemman positiivisempi asenne ruutuaikaan lapsen vuorovaikutustaitojen kannalta oli merkitsevässä yhteydessä lapsen runsaampaan ruutuajan määrään, mutta ei laatuun. Asenne ei kuitenkaan selittänyt vaihtelua lapsen ruutuajan määrässä.Abstract There is evidence of heavy screen time use being associated with poor lexical development in preschool (2–5 -year-old) children. On the other hand, it has been shown that from about 3 years of age onwards, children can learn from age-appropriate, language-promoting screen content. However, the previous evidence is mixed, and so far the knowledge of screen time used by Finnish children, its possible association with lexical development and parents´ attitudes towards their children´s screen time is very limited. It was the aim of this study to gain preliminary information on the quantity and quality of 2;6–3;6-year-old children´s screen time and its association with the children´s lexical development in Finnish language environment. A further aim was to gain information on Finnish parents´ attitudes towards the impact of screen time on language development and whether these attitudes were associated with either the quantity or quality of children´s screen time. This study used data from the LEINIKKI research project. The sample included 50 healthy, monolingual Finnish-speaking children aged between 2 years 6 months and 3 years 6 months. The quantity and quality of the children´s screen time and the parents´ attitudes were measured with a structured questionnaire. The children´s lexical development was assessed using the vocabulary section of the LEINIKKI parent report instrument and two subtests (receptive vocabulary and picture naming) of the WPPSI-III intelligence test. The associations between screen time and lexical development and between parents´ attitudes and screen time were studied by correlation analysis, Mann Whitney U tests, Poisson regression analysis and chi square tests. A higher amount of solitary screen time was significantly associated with poorer outcome in the WPPSI-III subtest that measures receptive vocabulary. There was also a negative trend between the amount of solitary screen time and the LEINIKKI method´s vocabulary points. However, a further analysis with Poisson regression model revealed that when background variables were added to the model, the screen time did not have a significant impact on lexical development. The quality of screen time was not associated with the lexical outcome. The parent´s positive attitude towards the screen time was associated with a higher amount of screen time but not the quality of the screen time. The attitude did not explain the variance in the quantity nor the quality of the children´s screen time.
Subject: ruutuaika
leikki-ikäiset lapset
sanaston kehitys
LEINIKKI-menetelmä
vanhempien asenteet
Full text embargoed until: 2022-08-01


Files in this item

Files Size Format View

Embargo on files ends: 2022-08-01

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record