Katri Kulmunin esiintymiskoulutusskandaali : kriisiviestintästrategiat ja medioiden vuorovaikutteisuuden rooli skandaalissa

Abstract

Maisterintutkielmassa käsitellään Katri Kulmuniin (2.6.-16.6.2020) henkilöitynyttä esiintymiskoulutusskandaalia, siihen liittyviä kriisiviestinnän keinoja ja viestinnän prosesseja. Tutkimuskysymykset selvittävät, mitä kriisiviestinnän keinoja Kulmunin esiintymiskoulutusskandaaliin liittyvässä kriisiviestinnässä on käytetty sekä sitä, miten medioiden vuorovaikutus näkyy skandaalin viestintäprosesseissa. Tutkielman teoreettinen tausta nojaa Thompsonin julkaisemaan skandaalitutkimuksen klassikkomääritelmään skandaalista, jonka mukaan se on julkinen medioitunut tapahtuma, joka rikkoo normatiivisia moraalisääntöjä. Kulmunin tapaus on skandaalin alatyyppinä poliittinen skandaali, sillä toimijalla on poliittinen asema. Medioiden vuorovaikutteisuuden prosesseja tunnistetaan Chadwikin hybridimediasysteemi-termin avulla. Skandaalista analysoitavat kriisiviestintästrategiat perustuvat Coombsin tutkimukseen. Tämä maisterintutkielma on yhteen tapaukseen rajoitettu tapaustutkimus, jonka aineistoa on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin. Aineisto on kerätty eri medioista ja asiakirjoista ajalta 2.6.-16.6.2020. Maisteritutkielman aineistosta käy ilmi, että Kulmuni on käyttänyt kriisiviestinnässä useita eri strategioita soveltaen niitä tilannekuvaan. Myös valtiovarainministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö osallistuvat kriisiviestintään kieltävällä strategialla. Eri medioiden vuorovaikutus näkyy osana skandaalin viestintäprosesseja uutis- ja sosiaalisen median lähteiden keskustelevana luonteena sekä siinä, että skandaalin toimijana myös Kulmuni pystyy määrittelemään median narratiivia tapahtumasta.