Klassisen musiikin soittoharrastus : laadullinen tutkimus opettaja-oppilassuhteen haasteista musiikkiopistoympäristössä

Abstract

Tässä tutkielmassa käsitellään soitonopettajan ja -oppilaan suhdetta musiikkiopistoympäristössä. Tavoitteena on selvittää laadullisen tutkimuksen menetelmin erityisesti Itä-Helsingin musiikkiopiston opetuskäytäntöjä sekä sitä, millainen on soitonopettajan ja -oppilaan suhde ja miten soitonopettajat suhtautuvat oppilaidensa päätökseen lopettaa soittoharrastus. Aihettani tarkastelen yhteisöllisyyden näkökulmasta. Tutkielmassani on piirteitä toimintatutkimuksesta, tapaustutkimuksesta ja autoetnografiasta. Tutkielmassani vertailen ensiksi, miten Opetushallituksen valtakunnallisen taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaiset opetussuunnitelman perusteet vuosilta 2002 ja 2017 eroavat toisistaan, ja miten näitä opetussuunnitelmia on sovellettu Itä-Helsingin musiikkiopistossa. Vertailen myös musiikkioppilaitosten oppimiskäsitysten eroja sekä sitä, miten mestari-kisälliperinne näkyy soitonopetuksessa ja esittelen lyhyesti mitä tarkoitetaan piilo-opetussuunnitelmalla. Tämän jälkeen tarkastelen omien kokemusteni kautta Itä-Helsingin musiikkiopistoa esimerkkinä musiikkiopiston toimintakulttuurista. Seuraavana käsittelen soitonopettajan ja -oppilaan suhdetta ja viimeisenä soittoharrastuksen lopettamista soitonopettajan näkökulmasta. Tutkielmaa varten perehdyin tutkimuskirjallisuuteen esimerkiksi musiikkiopistopedagogiikasta ja musiikkikasvatuksesta, minkä lisäksi tein viisi puolistrukturoitua teemahaastattelua Itä-Helsingin musiikkiopiston opettajien kanssa. Haastateltavat kertoivat, miten he suhtautuvat oppilaan soittoharrastuksen lopettamiseen ja yllättyvätkö he siitä, että oppilas saattaisi kaivata opettajaltaan tukea lopettamiseen. He myös kertoivat, mitä mieltä he ovat oppilaiden suosimisesta tai oppilaiden kokemasta eriarvoisuudesta. Tein analyysiä, jossa käytin rinnakkain tutkimuskirjallisuutta, keräämääni haastatteluaineistoa sekä kandidaatintutkielmassani ilmi tulleita seikkoja. Tutkielmassani selviää, että haastattelemani soitonopettajat ovat tietoisia siitä, miten haitallisena oppilaat saattavat kokea sosiaalisen vertailun tai autoritäärisen ilmapiirin soittotunneilla. He myös suhtautuvat opetustyöhön omistautuen ja oppilaan parasta ajatellen. Aiempaan tutkimukseen verrattuna tutkielmani perustella voidaan todeta, että uuden opetussuunnitelman myötä oppilaan hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota kuin aiemmin, mutta siitä huolimatta jotkin piilo-opetussuunnitelmalliset seikat saattavat silti näkyä musiikkiopistoympäristössä.