Kodin muuntuvia merkityksiä koronapandemian ajassa – ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202109133735
Title: Kodin muuntuvia merkityksiä koronapandemian ajassa – ”Iltaisin ei tultu kotiin, vedetty syvään henkeä ja rysähdetty sohvalle.”
Author: Suhonen, Lilli
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202109133735
http://hdl.handle.net/10138/334295
Thesis level: master's thesis
Degree program: Kasvatustieteiden maisteriohjelma
Master's Programme in Education
Magisterprogrammet i pedagogik
Specialisation: Kotitalousopettaja
Home Economics Teacher
Lärare i huslig ekonomi
Abstract: Tutkielmassa tarkastellaan sitä, millaisena koti näyttäytyy tilana ja millä tavoin kotia tehdään koronapandemian ajassa vuonna 2020. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä koronapandemia jatkuu edelleen ja vaikuttaa koko maailmaan ja näin myös jokaisen kokemuksiin kodista. Koti nähdään tässä tutkielmassa konkreettisena, kuviteltuna ja elettynä kotitilana, joka sisältää asukkaat, tunteet, toiminnot, kodin materian ja vuorovaikutussuhteet. Kotiin liitettyjä kokemuksia nimitetään kodin tunnuksi, joka muotoutuu asujan kodilleen antamien merkitysten ja kokemusten kautta. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että koti on käsitteenä moniulotteinen ja tark-koja määritelmiä pakeneva, mutta silti isolle osalle ihmisistä täysin itsestään selvä osa elämää. Aiemmissa tutkimuksissa koti on koronapandemian myötä toiminnoiltaan laajentunut ja saanut uusia merkityksiä. Koronapandemia näyttäytyy tässä tutkielmassa muutostilanteena, jolloin näkymättömäksi muuntuneet suhtautumistavat kotiin murtuvat ja uusien kokemusten ja merkitysten muotoutuminen tekee ne jälleen näkyviksi. Tutkielma toteutettiin kerronnallisena tutkimuksena. Aineistonhankintamenetelmänä oli omaelämänkerralliset tarinat. Aineisto koostui 23 tarinasta, joiden pituus vaihteli puolesta sivusta kolmeen sivuun. Tarinoiden kirjoittajat olivat 20-48-vuotiaita suomalaisia naisia ja miehiä. Aineiston analyysi tehtiin pääasiallisesti Atlas-ohjelmiston avulla. Analyysissa hyödynnettiin tee-moittelua ja metafora-analyysia. Koronapandemian ajassa koti muuttui yksityisemmäksi tilaksi ja kodin merkitys laajeni. Uuden ja oudon muutostilanteen ymmärtämiseksi kotiin liitettiin erilaisia metaforia. Koti näyttäytyi yhtäältä ahdistavana vankilana ja alituisena suorittamisena, toisaalta turvapaikkana ja mahdollisuutena vihdoin levähtää, kun mihinkään ei ollut enää pakko mennä. Kodin tunnulle ominaisten positiivisten merkitysten lisäksi kotiin liitettiin myös kielteisiä merkityksiä, jotka heikensivät kodin tuntua. Osittain kadotettua kodin tuntua tavoiteltiin esimerkiksi sisustamalla ja remontoimalla kotia sekä hankkimalla uusia huonekaluja ja esineitä. Tutkielma antaa uutta tietoa siitä, millä tavoin koti koetaan vakavan terveyttä vaarantavan kriisin ja yhteiskunnan rajoitusten aikana, millaisia uusia merkityksiä koti sen aikana saa ja millä tavoin kodin tilassa muutostilan-teisiin sopeudutaan.The study examines what home will look like as a space and how home will be made during the coronary pandemic in 2020. The research topic is topical, as the coronary pandemic continues and affects the whole world and thus every home. The home is seen in this dissertation as a concrete, imagined, and lived home space that includes residents, emotions, functions, home material, and interactions. Experiences associated with the home by naming the home as a symbol that is shaped by the meanings and experiences the resident gives to their home. Previous studies show that concept of the home is multidimensional and escapes by precise definitions, but still for most people it is an obvious part of life. In previous studies, the home has expanded in terms of operations and new meanings with the corona pandemic. The corona pandemic appears in this dissertation as a situation of change, to see the attitudes of the home that have become invisible are broken and the experiences and meanings of meaning-making are reappeared. The study is implemented as narrative research. The method of data acquisition was autobiographical stories. The data eventually consisted of 23 stories ranging in length from half a page to three pages. The authors of the stories were Finnish women and men aged 20-48. Data analysis was performed using Atlas software. The analysis utilized thematic design and metaphorical analysis. During the Corona Pandemic, the home became a more private space and the importance of the home expanded. A metaphor was attached to the home to explain the new and strange situation of change. The home appeared on the one hand as an anxious prison and a constant performance but on the other hand as a refuge and an opportunity to finally rest when there was nothing else to go. The importance of the positive meanings inherent in the feeling of home in the home is thus associated with many negative meanings that weakened the feeling of home. The partially lost home feel was sought by providing decorating and repairing the home as well as acquiring new furniture and items. The dissertation provides new information on how the home is perceived during a serious health-threatening crisis, what new meanings the home acquires during it and how the home can be adapted to change situations.
Subject: koti
koronapandemia
muutos
kodin merkitys
kokemus
kerronnallinen tutkimus
Subject (yso): koti
koronapandemia


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record