Multidetector computed tomography of spinal and pelvic fractures : with special reference to polytrauma patients

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8045-6
Title: Multidetector computed tomography of spinal and pelvic fractures : with special reference to polytrauma patients
Author: Bensch, Frank
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Helsinki University Central Hospital, Töölö Trauma Center, Department of Diagnostic Radiology
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2012-06-08
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8045-6
http://hdl.handle.net/10138/33531
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Serious injuries of the spine and pelvis are common in level I trauma centers, and are usually the result of high-energy accidents such as motor vehicle accidents (MVA) or falls from a height, but increasingly also sports and recreational accidents. Even presumably minor accidents can result in serious injury depending on the injury mechanism. The risk of acquiring a fracture is also tied to possible predisposing factors such as a weakened bone structure in osteoporosis, or an increased stiffness of the spine in ankylosing spondylitis. ----- Spinal injuries have a potential for catastrophic, life-altering consequences, because they are associated with spinal cord injury (SCI). A missed or inappropriately managed spinal injury can result in secondary SCI or progression of the initial damage. But also pelvic fractures pose a serious threat, as there are large-caliber blood vessels, nerves, and the lower urinary tract in close proximity to the pelvic bones. An acute bleeding into the pelvic area can remain clinically silent for an extended amount of time due to circulatory compensation processes. Exclusion of these occult injuries by imaging techniques is therefore imperative in order to detect a serious injury as early as possible and administer appropriate treatment. Time-, space-, and cost restraints as well as the patient s stability limit the application of imaging modalities in the golden hour of trauma resuscitation, which is arguably the most critical phase for the patient s outcome. The optimal choice of imaging methods is therefore crucial. But also the knowledge of injury patterns and demographic risk factors contributes to the correct diagnosis of a serious injury. This thesis focuses on injury patterns of the spine in conjunction with high-energy accidents, as well as demographic patterns and the optimal choice of imaging modality. It consists of five publications with a total of 2375 patients, covering a time frame from January 2001 to September 2009. There is special emphasis on vertebral burst fracture, which is the most common fracture in the thoracolumbar area, and which has furthermore a high potential for SCI due to its unstable nature. Also the bony pelvis as an extension of the spine receives special reference. According to our results, serious spinal injury as a result of blunt trauma occurs in all age groups and independently of gender, and even minor trauma energies can result in serious trauma. Trauma energy does have an influence though, as the incidence of spine fractures increases with increasing falling height, and burst fractures and spine fractures on multiple levels become more frequent. But also other blunt trauma mechanisms had multiple spine fractures in up to 32 % of cases, whereof 29 % were non-contiguous. Burst fracture was seen on multiple levels in 10 % of cases, with 50 % being non-contiguous. The frequent occurrence of vertebral fractures and especially burst fractures on non-contiguous levels makes imaging of the whole spine necessary in conjunction with high-energy accidents, especially in obtunded patients. Radiography demonstrates unstable vertebral fractures with acceptable accuracy, particularly in the lumbar spine (LS). Summation of overlapping tissue in these areas makes the identification of the hall marks of an unstable facture difficult, which can lead to an injury being missed, or wrongly classified as stable. Neurological deficit was most frequent and serious in the CS. In the pelvic area, radiography detected only 55 % of fractures diagnosed by multidetector computed tomography (MDCT), and in 11 % findings were false negatively normal. Additionally, Tile classification of fractures was correct in 59 % of injuries, whereas the subtype was correct in only 14 %. The pelvis was false negatively classified as stable in 40 % of cases. Sport and recreational accidents had an overall incidence of injury of one in five, of which 71 % were considered to be serious. The three most common types of serious injury were intracranial injury, fractures of facial bones, and vertebral injuries. The most common accident mechanisms were bicycling, horseback riding, and team ball sports, with bicycling causing most frequently serious injury. In conclusion, it is recommended using MDCT to rule out serious injury of the spine and pelvis in adult victims of high-energy accidents of all age groups and both genders, especially in regard to multilevel injuries and injuries of the cervical spine. Even in presumably minor trauma, a high level of suspicion is required, and MDCT should be employed if the clinical finding is uncertain. MDCT is fast, cost-effective, and demonstrates injuries of the spine and pelvis unambiguously, benefiting the trauma patient s outcome.Liikenneonnettomuuksista, putoamisesta tai muista vakavammista vammamekanismeista johtuvat traumat ovat yleisiä tapauksia tapahtuma-asemilla sekä kehittyneissä maissa että myös kehittyvässä maailmassa. Myös urheilu- ja vapaa-aikaonnettomuudet yleistyvät pysyvästi. Maailman terveysjärjestön (WHO) mukaan päivittäin noin 16.000 ihmistä kuolee trauman seurauksena, ja vielä useammat saavat pysyviä vammoja. Ensimmäisessä tunnissa tapahtuman jälkeen (ns. golden hour ) tehdyt hoitotoimenpiteet vaikuttavat eniten potilaan ennusteeseen, sekä tarkka että nopea diagnoosi on asianmukaisen hoidon edellytys. Perinteinen röntgentutkimus oli pitkään ainoa kuvantamismenetelmä kliinisen tutkimuksen rinnalla sisäisten vammojen arvioimiseksi tai poissulkemiseksi. Perinteisen röntgentutkimuksen heikkous on, että kuvien laatu ja tarkkuus voivat olla puutteellisia, erityisesti hätätapauksen yhteydessä. Myös kehon rakenteiden summaation vuoksi kuvat voivat olla epädiagnostiset, tai aiheuttaa, että vakavat vammat jäävät diagnosoimatta. Tämän vuoksi tietokonetomografia (computed tomography, CT) on yleistynyt viime vuosikymmenien aikana. CT on perinteistä röntgentutkimusta sekä tarkempi että herkempi. Erityisesti nykyaikainen monileiketietokonetomografia (multidetector computed tomography, MDCT) antaa erittäin korkeanlaatuisia kuvia lyhyessä tutkimusajassa, mikä mahdollistaa tarkan diagnoosin pään, selkärangan, lantion ja pehmytosien vammoista, josta monivammapotilas hyötyy. Haitat ovat tietokonetomografian suuri sädeannos ja mahdollinen allerginen reaktio traumatutkimusta varten välttämättömään varjoaineeseen. Primaaritutkimuksessa kiinnostaa ensisijaisesti, jos potilaalla on näkymättömiä verenvuotoja kallon, rintakehän tai vatsan sisällä. Toissijaisena huomio kiinnittyy hermoston vammoihin ja tukiluurangon stabiliteettiin. Kallo ja selkäranka sisältävät keskushermoston ja toimivat sen suojana. Stabilisoitumaton epästabiili murtuma näissä rakenteissa voi johtaa sekundaariseen hermoston tai luiden lähellä kulkevien verisuonten vammaan esimerkiksi siirtämisen yhteydessä, mikä voi johtaa pysyviin vammoihin tai jopa potilaan kuolemaan. Erityisesti lantion murtumiin liittyy korkea riski hallitsemattomasta vuodosta , ja etenkin epästabiilien murtumien yhteydessä vuoto saattaa olla kuolemaan johtava. Röntgenkuvausta käytetään usein vielä lantion tutkimiseen etenkin jos potilaan tila ei ole vakaa. Mikäli potilaan tila sallii kuvauksen ja lantio on esimerkiksi ulkoisesti stabiloitu, tietokonetomografia antaa selvästi tarkemman käsityksen anatomisesti monimutkaisen lantion vammoista ja pystyy usein osoittamaan vuotopaikankin siten, että suonensisäinen vuodon tukkiminen voidaan kohdentaa nopeasti oikean suonen alueelle. Tietokonetomografian yhteydessä tehdyt 3D reformaatit ovat lisäksi hyödyllisiä leikkauksen suunnittelemisprosessissa. Tämä tutkimus käsittelee tietokonetomografian tarkkuutta verrattuna perinteiseen röntgenkuvantamiseen selkärangan ja lantion alueella, ja antaa tietoa selkärankamurtumien demografisesta taustasta sekä tyypillisistä vammaprofiileista. Lisäksi tutkitaan vakavia vammoja urheilu- ja vapaa-aikaonnettomuuksien yhteydessä. Tutkimuksen lopputulos on, että korkeaenergia-trauman yhteydessä suositellaan tietokonetomografiaa ensisijaisena kuvantamismenetelmänä vakavien vammojen poissulkemiseksi, sekä selkärangan että lantion alueella. Vakavia vammoja näkyy usein monilla tasoilla, jonka vuoksi kuvantamisalueen tulee olla mahdollisemman laaja, ilman että potilaalle aiheutetaan turhaa säteilyrasitusta. Urheilu- ja vapaa-aikatapahtumien yhteydessä tavallisimmat vakavat vammat ovat pään sisäiset vammat, kasvojen luiden murtumat, ja selkärangan vammat. Tavallisimmat vammamekanismit ovat polkupyöräily, ratsastaminen, ja joukkuepallolajit. Eniten vakavia vammoja aiheuttaa polkupyöräily.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
multidet.pdf 713.6Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record