”Se on ihmisten kanssa tehtävää työtä” : toiminnanteoreettinen tutkimus työmaan työnjohdon työstä, yhteistyöstä ja uusista välineistä rakennushankkeessa

Abstract

This study examines the site managers’ daily work, collaboration in construction projects and the implementation of new tools. The theoretical framework of the study draws from the cultural-historical activ-ity theory and the theory of expansive learning. The activity theory provides an analytical model to study the elements of historically emerging activities and the tensions between the elements. The ethnographic methodology is applied for collecting and analysing the data of the first and second articles. The data were collected by shadowing site managers in their daily work and by observing the site meetings, where project participants collaboratively solved design-related open questions between 2011 and 2013. The model of expansive learning was applied in the analysis of the third article. The data were collected by interviewing and observing the implementation processes of the Last Planner method in three organisations between 2016 and 2017.

The study shows that site managers’ daily work varies significantly between various managerial roles, but it is filled with collaboration, mobile, prone to disturbances, and many types of problem-solving situations. BIM is actively used in a site manager’s daily work. At the time of the study, however, using BIM appeared to be challenging in the construction site due to insufficient number of skillful users of BIM among employees, lack of mobile solutions to be fully exploited, and multiple issues to be developed in the design contents of BIM models from the perspective of site operations. Design-related open questions caused disturbances in site management activities: work was interrupted, and management had to spend time resolving various issues.

Design-related open questions were discussed, and new design solutions were created during the site meetings. The issues were plentiful and handling them was multi-vocal. Design solutions comprised partially shared objects of activity that caused conventional boundaries of the division of labor to become blurred: different contractors, the project manager and the maintenance manager were active in developing new design solutions. The analysis of the site meetings demonstrated that multi-disciplinary competence and multiple perspectives were required in the creation of new design solutions.

The examination of the implementation processes of Last Planner System revealed how the organizations were able to support the adoption of new methods in their activity. During the implementation, many challenges emerged having to do with e.g., motivation, meeting prerequisites and especially temporary project organizations. The critical stage for implementation was the end of the pilot phase. The project environment did not offer a stable organization for new methods to become consolidated. There is a risk of accumulated knowledge dispersion, when a project ends instead of transfer and consolidation of new knowledge and competences to other projects.

Tutkimus tarkastelee rakennustyömaan työnjohdon työtä, hankkeissa tapahtuvaa yhteistyötä sekä uusien välineiden käyttöönottoa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii kulttuurihistoriallinen toiminnan teoria ja ekspansiivisen oppimisen teoria. Toiminnan teoria tarjoaa analyyttisen mallin historiallisesti kehittyvän toiminnan eri elementtien ja niiden välisten jännitteiden tarkasteluun. Ensimmäisen ja toisen artikkelin aineistonkeruuta ja analyysia ohjasi etnografinen metodologia. Aineisto on kerätty varjostamalla työnjohtajia heidän työssään sekä havainnoimalla työmaakokouksia, joissa eri hankeosapuolet ratkovat yhdessä suunnitteluun liittyviä avoimia kysymyksiä vuosina 2011–2013. Kolmannen tutkimuskysymyksen analyysissa hyödynnettiin ekspansiivisen oppimisen mallia ja aineistona toimi Last Planner -menetelmän käyttöönottoa koskeva haastattelu- ja havainnointiaineisto vuosilta 2016–2018.

Tutkimus osoitti, että työnjohdon työpäivien sisältö vaihtelee suuresti työnjohtajan tehtävänimikkeen mukaan, mutta on erittäin vuorovaikutteista, liikkuvaa, keskeytyvää ja siihen liittyy paljon erilaisia ongelmanratkaisutilanteita. Tietomalleja hyödynnettiin aktiivisesti työmaan työnjohdon työssä. Tietomallien käytön haasteena oli kuitenkin se, että vain harvat henkilöt työmaalla osasivat käyttää niitä eikä hankkeessa ollut käytössä laitteita, joiden avulla niitä olisi voinut hyödyntää työmaalla. Lisäksi mallien tietosisällössä oli paljon kehitettävää. Suunnitteluun liittyvät avoimet kysymykset ja ristiriitaisuudet välittyivät häiriöinä työmaan työnjohdon toimintaan: rakennustyöt keskeytyivät ja työmaan työnjohdolta kului ylimääräistä aikaa erilaisten asioiden selvittelyyn.

Suunnitteluun liittyviä avoimia kysymyksiä ratkottiin hankkeen työmaakokouk-sissa. Avoimia kysymyksiä oli paljon ja niiden käsittely oli erittäin moniäänistä. Suunnitteluratkaisuista muodostui toimijoille osittain jaettuja toiminnan kohteita, jossa perinteiset työnjaon rajat hämärtyivät: eri urakoitsijat, projektipäällikkö ja ylläpidosta vastaava taho osallistuivat suunnitteluratkaisujen kehittämiseen aktiivisesti. Suunnitteluratkaisujen luominen vaati moniammatillista osaamista ja yhteistyötä.

Last Planner -menetelmän osalta tarkasteltiin sitä, miten yritykset pyrkivät ot-tamaan käyttöön ja vakiinnuttamaan uutta menetelmää omaan toimintaansa. Käyttöönotossa ilmeni monia haasteita liittyen mm. motivaatioon, käyttöönoton edellytyksiin ja projektitoiminnan väliaikaisiin organisaatioihin. Käyttöönoton kannalta kriittinen vaihe ajoittui pilotoinnin päättymishetkeen. Projektitoiminta ei tarjoa pysyvää organisaatiota, jossa menetelmän käyttö voisi vakiintua. Vaarana on, että pilotoinnissa syntynyt uusi osaaminen jää siirtymättä uusiin projekteihin, mutta samalla se ei myöskään vakiinnu yrityksen toimintatavaksi.