Thinking Through the Twentieth Century with Carl Schmitt and Hannah Arendt : Essays on Politics, Law, and Technology

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7693-6
Title: Thinking Through the Twentieth Century with Carl Schmitt and Hannah Arendt : Essays on Politics, Law, and Technology
Author: Suuronen, Ville
Other contributor: Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
University of Helsinki, Faculty of Social Sciences
Poliittisten, yhteiskunnallisten ja alueellisten muutosten tohtoriohjelma
Doktorandprogrammet i politisk, samhällelig och regional förändring
Doctoral Programme in Political, Societal and Regional Changes
Centre of Excellence in Law, Identity and the European Narratives
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021-11-19
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7693-6
http://hdl.handle.net/10138/335814
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: This study analyzes and compares the political thought of Carl Schmitt (1888–1985) and Hannah Arendt (1906–1975). Consisting of six peer-reviewed articles and of a broad introductory/summary chapter, the study provides a series of critical interventions that offer novel analyses and comparisons of the works of Schmitt and Arendt. The research utilizes a broad array of research materials that have remained underused or unacknowledged in previous studies on the subject. The basic methodological starting point of the dissertation is the conviction that one must approach the works of Schmitt and Arendt from a holistic perspective – from a point of view that considers the writings of these authors in a historically contextualized manner while also being aware of the contents of their works as broader totalities. In analyzing and comparing the works of Schmitt and Arendt from this holistic point of view, the study combines insights and approaches from different fields of research ranging from political theory and political science to intellectual history and philosophy. The first key contribution of the study is to re-examine Carl Schmitt’s Nazi engagement between the years 1933 and 1945. The great plurality of the previous studies that examine Schmitt’s thought and activities during the Nazi era have most often relied on a limited number of textual resources. Drawing on novel and recently published research materials – Schmitt’s rarer writings, journals, correspondence, and other contemporary materials – the study examines in detail how Schmitt’s thinking transforms after he joins the Nazi party in 1933. Through detailed readings of Schmitt’s Nazi era works, the study demonstrates how and why Schmitt transforms from an authoritarian and conservative thinker sympathetic to Italian Fascism into a convinced Nazi – a transformation that is reflected in Schmitt’s own concepts and terminology. The study illustrates how Schmitt’s Weimar era “decisionism” gradually transforms into what he himself called “concrete order thought.” This change is illustrated in two different ways: First, by examining the way Schmitt aims to develop a novel conceptual framework for Nazi legal science during and after 1933, and second, by exploring how Schmitt’s openly political use of the reception history of Roman law changes from the 1920s to the 1940s. In analyzing Schmitt’s Nazi engagement, the purpose of the study is to both to broaden our understanding of national socialism as a historical phenomenon and to make headway toward a more nuanced and holistic understanding of Schmitt’s political thought. The second main contribution of the dissertation is to offer a new interpretation of the intellectual relationship between Schmitt and Arendt. The basic starting point of virtually all existing comparative research on the topic has been the presumption that while Arendt both read and commented on Schmitt’s works, Schmitt neither knew nor expressed his opinions about Arendt’s political thought. The study demonstrates that the intellectual relationship of Schmitt and Arendt is, in fact, much more multifaceted than thus far presumed. By analyzing the contents of Schmitt’s and Arendt’s (reconstructed) personal libraries and the way both commented on each other’s works, the study demonstrates that Schmitt was not only familiar with many of Arendt’s central works, but that he also read and commented on them in his lesser-known writings, notebooks, and letters. Arguing against earlier studies on the subject and by relying on novel textual materials, the study reconstructs a discussion in absence between the political theories of Schmitt and Arendt, focusing on such topics as (Nazi) totalitarianism, political power, banality of evil and on such broader themes as the political meaning of language and race as a political concepts. Beyond theoretical comparisons, the study also draws novel biographical contrasts between the careers and lives of Schmitt and Arendt by utilizing their own autobiographical reflections and other relevant historical materials. In reconstructing this discussion in absence between Schmitt and Arendt, the study seeks to offer a historically nuanced and contextualized interpretation of the different ways in which these authors understand the central political problems and crises of the first part of the twentieth century. The third key contribution of the study is to analyze the question of technology in the postwar works of Schmitt and Arendt. The study argues that both thinkers came to develop an original narrative concerning the development of modern technology and its changing relationship to politics as a response to the major catastrophes of the twentieth century, Nazi totalitarianism in particular. In the case of Schmitt, the study examines in detail his prophetic and dystopic visions concerning the coming age of technological revolutions, whose nature Schmitt elaborates by drawing extensively on the canon of Western utopian and dystopian literature, ranging from Plato to Thomas More and Aldous Huxley. Bringing Schmitt’s ideas into a discussion with the contemporary debates on biopolitics and posthumanism, the study examines Schmitt’s dystopic claim that modern Western societies are standing at the threshold of a new era of technological totalitarianism defined by radical biomodification and the destruction of human nature itself. The study demonstrates that in distinction to Schmitt, Arendt argues that future technological development will eventually liberate human beings from the basic necessities of the realm of labor, thus laying the foundations for an entirely new kind of democratic politics. Arguing against much of the existing literature on Arendt and her much-debated analysis of the so called “social question,” the study demonstrates that Arendt was not only profoundly concerned with the question of poverty, but that her ideas can be fruitfully interpreted as an early vision of what is today called basic income. Contrasting Schmitt’s dystopic visions of the future with Arendt’s opposing ideas on technology, the study aims to both deepen our understanding of the role of technology in the late works of Schmitt and Arendt and to augment our comprehension concerning the relationship of technology and politics in postwar European political thought.Tämä väitöskirja tutkii ja vertailee Carl Schmittin (1888–1985) ja Hannah Arendtin (1906–1975) poliittista ajattelua. Työ sijoittuu politiikan teorian, politiikan tutkimuksen ja aatehistorian aloille. Väitöskirja tarjoaa uusia näkökulmia sekä Schmittin että Arendtin poliittiseen ajatteluun ja se hyödyntää laajasti uusia materiaaleja, joita ei ole käytetty aiemmissa aiheesta kirjoitetuissa tutkimuksissa. Työn metodologisena lähtökohtana on tarkastella Schmittin ja Arendtin poliittista ajattelua tavalla, joka ottaa yhtäältä huomioon eri tekstien historiallisen syntykontekstin, mutta toisaalta pysyy myös tietoisena Schmittin ja Arendtin ideoista laajempina tekstikokonaisuuksina. Ensiksi tutkimus tarjoaa uuden tulkinnan Schmittin natsiaikakautena (1933–1945) julkaisemista teoksista ja osoittaa, kuinka Schmittin natsiaikakauden ajattelu pyrkii oikeuttamaan uuden natsivaltion syntyä oikeustieteellisin ja poliittisin argumentein. Työ lähestyy aihetta kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä tutkimus tarkastelee millä tavalla Schmitt pyrkii kehittämään uudenlaista kansallissosialistista politiikan käsitteistöä, jonka hän pyrkii puhdistamaan länsimaisista liberaalidemokraattisista vaikutteista. Toisaalta työ analysoi kuinka Schmittin oikeushistorialliset teokset valjastavat historiankirjoituksen politiikan tekemisen välineeksi ja osoittaa kuinka Schmitt hyödyntää roomalaisen oikeuden reseptiohistoriaa retorisena välineenä oikeuttaakseen natsipuolueen kiistatonta valta-asemaa Saksassa. Toiseksi työ avaa uuden tavan ymmärtää Schmittin ja Arendtin poliittisten teorioiden välistä suhdetta ja osoittaa, että tämä suhde on huomattavasti monitasoisempi kuin aiemmassa tutkimuksessa on oletettu. Aiemman Schmittiä ja Arendtia vertailevan tutkimuksen lähtökohtana on lähes poikkeuksetta toiminut se fakta, että Arendt luki, kommentoi ja kritisoi Schmittin julkaistuja teoksia omissa töissään. Tutkimus osoittaa, että todellisuudessa myös Schmitt tunsi Arendtin keskeiset teokset ja kommentoi niitä kattavasti. Näiden uusien materiaalien pohjalta tutkimus rekonstruoi uudenlaisen keskustelun Schmittin ja Arendtin poliittisten teorioiden välille ja osoittaa kuinka perustavan erilaisia poliittisia ajattelijoita Schmitt ja Arendt todellisuudessa ovat. Kolmanneksi tutkimus osoittaa, että kysymys teknologian ja politiikan välisestä suhteesta nousee sekä Schmittin että Arendtin toisen maailmansodan jälkeisen poliittisen teorian ytimeen. Tutkimalla länsimaisen utopiakirjallisuuden klassikkoja aina Platonista Thomas Moren ja Aldous Huxleyn teoksiin saakka, Schmitt argumentoi, että teknologinen kehitys tulee johtamaan uudenlaisen teknologisen totalitarismin syntymiseen, mistä kansallissosialismi oli vain ensimmäinen esimerkki. Tutkimus osoittaa, että Schmittin ajatukset tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvasta ihmisluonnon teknologisesta muokkaamisesta ennakoivat kiinnostavalla tavalla nykypäivän filosofisia keskusteluja posthumanismista ja biopolitiikasta. Toisin kuin Schmitt, Arendt taas katsoo, että teknologian kehitys voi myös luoda pohjan uudenlaiselle demokraattiselle politiikalle, joka perustuisi köyhyyden laajamittaiseen hävittämiseen teknologisen kehityksen keinoin. Tutkimus osoittaa, että Arendtin paljon keskustelua herättänyt käsitteellinen jaottelu poliittiseen ja sosiaaliseen on monitasoisempi kuin aiemmassa tutkimuksessa on osoitettu ja että Arendtia on mahdollista tulkita varhaisena perustulon teoreetikkona.
Subject: poliittinen historia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
suuronen_ville_dissertation_2021.pdf 603.3Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record