Leiväntekijät

Show full item record

Permalink

http://hdl.handle.net/10138/336337

Citation

Päivi Uljas Päivi ja Risto Uljas, Leiväntekijät .Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosaston tarina 1888-2018. Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto ry, Helsinki 2019.

Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
Leiväntekijät.pdf 10.84Mb PDF View/Open
Title: Leiväntekijät
Author: Uljas, Päivi; Uljas, Risto
Publisher: Helsingin Leipomotyöntekijäin ammattiosasto ry
Date: 2019
Language: fi
ISBN: 978-952-7466-05-6
URI: http://hdl.handle.net/10138/336337
Abstract: Niihin aikoihin, kun ajatus yhteenliittymisestä alkoi viritä helsinkiläisten leipurityöläisten mielissä, elettiin 1880-luvun viime vuosia. Helsingissä toimi noin 85 leipomoa ja niissä työskenteli likimain 250 työntekijää. Perinteisten ammattileipomoiden rinnalla olivat lisääntyneet opinkäymättömien naisten pitämät ”kotileipomot”. Kaikki leipomatyö tehtiin lihasvoimin. Työtä helpottavia koneita tai laitteita ei ollut, joten oli leipomahomma perin raskasta. Ja se oli kahta raskaampaa, koska työtä tehtiin öin ja päivin ja melkein vuoden jokaisena päivänä. Leivintupa oli useimmin kuuma ja kostea kellarihuone. Sen peräseinällä korvensi kivinen uuni eli pätsi, joka piti kuumentaa puilla useamman kerran vuorokauden aikana. Vähäistä valoa pidettiin kynttilöillä tai käryisällä öljylyhdyllä. Palkka oli oppipojalla vähäinen, kisälli tienasi jonkun markan viikoittain. Mestariltaan he saivat ylöspidon: siis asunnon ohella ruoan ja ehkä jonkun työvaatteenkin. Omaa kotia ei monellakaan ollut, vaan asuttiin siinä sijassa, jonka mestari oli asunnoksi osoittanut. Työnantajan isäntävalta oli ehdoton ja kuri kova. Mutta historian ratas pyöri nyt vilkkaasti: teollinen vallankumous mullisti tuotannon ja työnteon järjestelmät, syntyi kapitalistinen tuotantotapa ja sen tärkein voima, teollisen ajan työväenluokka. Uusi tuotantotapa kouri myös leipuriammattilaisten työ- ja elinoloja, vaikka leipomoissa käsityö säilyi pitkään vallitsevana. Helsingin kaupunki kasvoi kohisten. Konevoimaa käyttäviä tehtaita ja verstaita syntyi Siltasaareen ja Sörnäisten rantaan. Maaseudulta kulki muuttovirta kun puutteen piinaama tilaton köyhälistö etsi leveämpää leipää uusista kaupunkielinkeinoista. Helsingin leipomotyöväen tarinan taustaksi tarkastelemme ensiksi ammattiosaston ”esihistoriaa”: käsityöläistä tuotantotapaa ja Helsingin leipurien ammattikuntaa, jonka puitteissa leipurityöläiset aher- sivat. Noilta ajoilta periytyvät monet työelämän käytännöt, jotka jäivät elämään kaupungin leivintuvissa pitkään – ja elävät ehkä osin vieläkin. Esihistorian jälkeen seuraamme leipomotyöläisten järjestymistä ja heidän 130-vuotista taivaltaan läpi historian myrskyjen. Tarina on jaoteltu suurten käänteiden rajaamaan neljään ajanjaksoon. Niistä ensimmäinen käsittää ammattiosaston perustamisen ja sen kuohuvat alkuajat huipentuen Suomen työväen vallankumoukseen 1918. Sitä seuraa maailmansotien välinen kausi (1919–1948), jota leimaa oikeistoterrori, onnettomat sodat ja työväen uusi nousu. Kolmas jakso kattaa työväen ”kultaiset vuodet” (1949–1988), ja neljäs laman, oikeistokäänteen, globalisaation ja rahavallan esiinmarssin (1991–2018). Kullakin jaksolla tarkastellemme leipurityöläisten ammatillista toimintaa sekä työ- ja elinolojen kehitystä yhteiskunnan ja leipomoelinkeinon asettamissa kehyksissä.
Subject: Leiipomotyöntekijät
Historia
Rights: Artikkelien/kirjan tulostaminen ja tallentaminen on sallittua yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslain mukaisesti. Opetus- ja tutkimustarkoituksiin artikkeleita saa tulostaa, kopioida ja tallentaa sekä käyttää Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti. Muusta käytöstä tulee sopia erikseen tekijänoikeuden haltijan kanssa.


This item appears in the following Collection(s)

Show full item record