Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan sosiaalinen osallisuus yleisopetuksessa : Tapaustutkimus lapsesta, jolla on Downin oireyhtymä

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202111244097
Title: Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan sosiaalinen osallisuus yleisopetuksessa : Tapaustutkimus lapsesta, jolla on Downin oireyhtymä
Author: Ryynänen, Suvi
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Educational Sciences
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2021
Language: fin
URI: http://urn.fi/URN:NBN:fi:hulib-202111244097
http://hdl.handle.net/10138/336671
Thesis level: master's thesis
Degree program: Kasvatustieteiden maisteriohjelma
Master's Programme in Education
Magisterprogrammet i pedagogik
Specialisation: Luokanopettaja (kasvatustiede)
Class Teacher (education)
Klasslärare (pedagogik)
Abstract: Tämän tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Kosterin, Nakkenin, Pijlin ja van Houtenin(2009) teoria lapsen sosiaalisen osallisuuden toteutumisesta vertaisryhmässä. Kosterin ja kumppaneiden mukaan sosiaalinen osallisuus rakentuu lapsen hyväksynnän kokemusten, vertaisryhmältä saadun hyväksynnän, vuorovaikutustilanteiden ja ystävyyssuhteiden ulottuvuuksien kautta. Erityistä tukea tarvitsevien lasten sosiaalista osallisuutta on tutkittu runsaasti, mutta suurin osa tutkimuksista on toteutettu määrällisesti ja vain aikuisten näkökulmista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella kehitysvammaisen lapsen sosiaalisen osallisuuden eri ulottuvuuksien toteutumista ja toteutumattomuutta moninäkökulmaisesti, sekä selvittää miten vuorovaikutusti-lanteet ja vertaisryhmältä saatu hyväksyntä ovat olleet sidoksissa toisiinsa. Tässä laadullisessa tapaustutkimuksessa tutkittiin yleisopetuksen luokassa alakoulun käynyttä op-pilasta, jolla on Downin oireyhtymä. Tutkimuksen aineisto koostuu lapsen ja alakoulun aikana osallisina olleiden henkilöiden teemahaastatteluista, lapsen alakoulun aikaisesta kirjoitusvihosta, sekä vanhemman ja koulunkäynninohjaajan välisestä reissuvihosta 6. luokalta. Aineiston analyysi toteutettiin deduktiivisena sisällönanalyysina. Tulosten mukaan oppilaan sosiaalinen osallisuus oli toteutunut vaillinaisesti ja vaihtelevasti. Lap-sen hyväksynnän ja osallisuuden kokemukset olivat ulkopuolisten silmissä positiivisia, mutta lap-sen oma kouluviihtyvyys oli ollut vuoroittain sekä negatiivista, että positiivista. Varsinaisia ystävyyssuhteita tai kahdenkeskistä leikkiä oppilaalla ei alakoulun aikana ollut. Oppilas oli osallistunut alakoulun aikana etenkin luokan ohjattuun, yhteiseen toimintaan, ja etenkin näissä tilanteissa muilta oppilailta saatu tuki oli ollut vahvaa. Yleisesti oppilas oli luokalla arvostettu ja hyväksytty jäsen, mutta ulkopuolisuus aktualisoitui etenkin satunnaisissa konfliktitilanteissa, tai varsinaisissa oppiainekohtaisissa ryhmätyöskentelytilanteissa. Sosiaalisen osallisuuden ollessa inkluusion keskeinen vaatimus, tarvitaan siitä edelleen enemmän tietoa, jotta jokaisen oppilaan tasavertaisuutta voidaan edistää.The framework for this study comes from Koster’s, Nakken’s, Pijl’s and van Houten’s (2009) theory of a child’s social participation in a peer group. According to Koster and the partners, social participation is built by four dimensions: child's social self-perception, acceptance by classmates, contacts/interactions and friendships/relationships. A lot of research has been conducted of social participation of children with special educational needs in mainstream schools, but most of the researches are quantitative or have been examined through the adult perceptive. The aim of this study is to examine social participation of a disabled child from multifaceted perspective. In addition to this, the aim is to find out how the dimensions of contacts/interactions and acceptance by classmates are related to each other’s. This is a qualitative case study of a child with Down syndrome, who has been in a mainstream primary school class. The data of this study consists of a thematic interviews of the child herself and the persons who have been involved through her school path. In addition to this the data consists child’s writing book and a message book of a parent and school counselor from the 6th grade. The analysis was done using a deductive content analysis. The results suggested that the child’s social participation of the peer group had been incomplete. On the eyes of outsiders, the child’s social self-perception had been seen as positive, but the child’s own school satisfaction had been alternately positive and negative. The child didn’t have any actual friendships or two-way play during the primary school. During the school years she had participated a lot to classes activities and especially on these situations there had been strong support from the other classmates. In general, the child was a respected and accepted member by her classmates but the externality became relevant in occasional conflicts or on group work situations. Social participation is a key requirement for inclusion and it needs to be reached more so that the equality of every student can be advanced
Subject: Inkluusio
erityinen tuki
kehitysvammaisuus
Dowin oireyhtymä
osallisuus
sosiaalinen osallisuus
vertaissuhteet


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record