Changing meanings of ethnicity in the everyday life of Finnish male prisons

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7979-1
Title: Changing meanings of ethnicity in the everyday life of Finnish male prisons
Author: Huhta, Helena
Contributor organization: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, sociology
Doctoral Programme in Social Sciences
Finnish Youth Research Society
Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta
Sosiaalitieteiden tohtoriohjelma
Helsingfors universitet, statsvetenskapliga fakulteten
Doktorandprogrammet i socialvetenskap
Publisher: Punamusta Oy
Date: 2022-04-07
Language: eng
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7979-1
http://hdl.handle.net/10138/340907
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Abstract: This dissertation is an ethnographic study of the roles and meanings that ethnicity has for the daily life in Finnish male prisons. I study how ethnic and racial demarcations manifests in the prison environment and how they are used in steering social relations. Moreover, this is a study of equality in the societal institution that exercises the most coercive power over the people in it. The statistics demonstrate a twentyfold increase in the number of imprisoned foreign nationals since the beginning of the 1990s, and although this is only one indicator of the variety of ethnic backgrounds, the change in the prisoner population begs the question of what we know about the social reality of our prisons today. This research is situated within the tradition of sociological prison studies, which aim to comprehend social life in closed institutions. It draws from pragmatist philosophy, which has directed the focus on collective action in its specific context and on recognizing its creativity and fallibility. At its centre is the socially shared understanding of the prison everyday life. The ethnographic data was collected in three closed male prisons during nine months of fieldwork, including 68 interviews. First, I illustrate how ethnic and racial categories are constructed, acted out, and established in the prison material space. The spatial organization of social order has strong symbolic meaning that points to the borders, social segregation, and hierarchy of ethnic and racial categories. The segregation is maintained by violence, and it has concrete consequences for prisoners’ capacity to attend workshops and training during their sentences. I then show how the hierarchy of ethnic and racial categories is mediated by contextual stereotypes, which tie together ethnic prejudices and prisoner culture. The interconnection with prisoner culture, connects the ethnic stereotypes further with masculine ideals which affects prisoners’ masculine statuses. Ethnicity as externally defined categories and stereotypes is highly influential on social life in Finnish prisons. Ethnicity has, however, also meanings for internal understanding of collective identification and belonging. Ethnically and racially defined groups form distinct coping practices that come close to the idea of separate prisoner cultures. The Finnish ethnic majority members form the majority also of the prison population and these prisoners hold a privileged position both among prisoners and in the institution. Within institutional arrangements, religious, linguistic, and national minorities face various difficulties, which should be removed or relieved. Moreover, attention should be paid to the racist conduct of some officers. The meanings of ethnicity in social relations in prison are undergoing a constant process of change. Ethnic hierarchy is not an indigenous aspect of prisoner culture (or criminal subculture) and since it has no integral role in coping in prison environment, it is more malleable than many other aspects of prisoner culture. Furthermore, I claim that ethnic hierarchy poses a threat to the existence of one dominant prisoner culture. Finnish prisons can take two possible paths. In the first scenario, ethnic hierarchy remains rigid or becomes stronger, and prisoners who are excluded from the opportunities and prestige of the dominant prisoner culture form parallel cultures that become antagonist in relation to it. This scenario might be enhanced as the number of ethnic minority prisoners grows. In the second scenario, prisoners find their position equal in the institutional arrangements and within the prisoner community regardless of their ethnicity. In this case, there is no such pressure to create separate coping practices and challenge the existing social order. Thus, the hierarchical element of prisoner culture would be preserved, but the significance of ethnicity and racial distinctions in it diminishes.Tämä väitöskirja on etnografinen tutkimus etnisyyden merkityksistä Suomalaisten miesvankiloiden sosiaalisessa arjessa. Tutkin, miten etniset ja rodulliset eronteot ilmenevät vankilaympäristössä ja sen sisäisissä sosiaalisissa suhteissa. Tarkastelen myös yhdenvertaisuuden toteutumista instituutiossa, jossa rauhanajan yhteiskunta käyttää laajinta pakkovaltaa kansalaisiinsa. Tilastot kuvaavat, miten ulkomaalaisvankien määrä on 1990-luvulta yli kaksikymmenkertaistunut. Vaikka tämä on vain yksi indikaattori, joka viittaa vankien moninaisiin etnisiin ja maantieteellisiin taustoihin, herättää muutos kysymyksen, mitä tiedämme siitä, minkälaiseksi sosiaaliseksi ympäristöksi vankila on viime vuosikymmeninä muotoutunut. Tutkimuksen aineisto on kerätty osallistumalla vankilan arkeen ja havainnoimalla sitä yhdeksän kuukauden aikana ja haastattelemalla vankeja ja vankiloiden henkilökuntaa. Aineistonkeruu sijoittui pääasiassa kahteen suljettuun miesten vankilaan. Haastatteluja on tehty yhteensä 68. Tutkimuksessa kuvaan ensin, miten etniset ja rodulliset kategoriat ilmenevät ja muodostuvat toiminnassa ja erityisesti siinä, miten vangit käyttävät tilaa. Sosiaalisen järjestyksen organisoitumisella tilaan on vahva symbolinen merkitys, sillä se viittaa kategorioiden rajoihin, erotteluihin ja hierarkiaan. Etnistä erottelua vankilatilassa ylläpidetään väkivallalla ja sillä on konkreettisia seurauksia vankien mahdollisuuksiin osallistua työtoimintaan ja koulutukseen. Seuraavaksi osoitan, miten vankilassa muodostuu kontekstisidonnaisia etnisiä ja rodullisia stereotypioita, joita käytetään kategorioiden välisen hierarkian ylläpitämiseen. Näissä stereotypioissa kietoutuvat yhteen etniset ennakkoluulot ja vankilakulttuuri normeineen ja moraalisine käsityksineen. Näin etniset stereotypiat nivoutuvat myös vankilan maskuliinisiin ideaaleihin, mikä puolestaan vaikuttaa vankien maskuliiniseen statukseen. Ulkopuolelta määriteltyinä kategorioina ja stereotypioina etniset ja rodulliset erottelut vaikuttavat merkittävästi vankilan sosiaaliseen kanssakäymiseen. Etnisyys merkitsee kuitenkin myös kollektiivista identifioitumista ja ryhmäytymistä. Yhtäältä ulossulkemisen ja toisaalta etnisen identifioitumisen varaan syntyy ryhmiä, jotka muodostavat omia kollektiivisia selviytymiskeinojaan. Näistä selviytymiskeinoista voi puhua myös erillisinä vankilakulttuureina. Valtaväestön edustajat muodostavat enemmistön myös vankilassa, ja näillä vangeilla on etuoikeutettu asema paitsi vankiyhteisössä myös vankilainstituution puitteissa. Uskonnolliset, kansalliset ja kielivähemmistöt kohtaavat erilaisia vaikeuksia, joihin tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota vankila-arjen käytäntöjä suunniteltaessa. Joidenkin vartijoiden rasistisen käytöksen kitkeminen edellyttäisi myös enemmän panostusta. Etnisyyden merkitys vankihierarkiassa ja vankien ja henkilökunnan välisissä suhteissa on jatkuvassa käymistilassa. Koska vankiloiden etninen ja rodullinen hierarkia ei ole vankilakulttuurin (tai rikollisen alakulttuurin) sisäsyntyinen ominaisuus, on tämä hierarkia joustavampi muutoksille kuin monet muut vankien väliseen hierarkiaan kytkeytyvät säännöt ja normit. Väitän myös, että etninen ja rodullinen hierarkia on riski yhden vankikulttuurin olemassaololle. Karrikoidusti esitettynä suomalaisilla vankiloilla on edessään kaksi mahdollista suuntaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa etninen ja rodullinen hierarkia säilyy ankarana tai voimistuu, ja vangit, joiden kohdalla vankikulttuurin tarjoamat mahdollisuudet ja hyödyt jäävät tavoittamattomiin, muodostavat rinnakkaisia kulttuureja ja vihamielisesti toisiinsa suhtautuvia ryhmittymiä. Toisen vaihtoehdon edellytys on, että etniseen taustaansa ja ulkoisiin piirteisiinsä katsomatta vangit voivat kokea olevansa tasa-arvoisesti kohdeltuja vankilainstituutiossa ja vankiyhteisössä, jolloin heillä ei ole tarvetta erillisten ja vihamielisten selviytymiskeinojen muodostamiselle. Tällöin vankikulttuurin hierarkkisuus säilyy, mutta etnisten ja rodullisten erontekojen merkitys siinä vähenee. Tutkimuksessani osoitan, miten etnisyyden merkitys vankien välisessä hierarkiassa on vähentynyt ja miten taustalla vaikuttaa erityisesti vangittujen henkilöiden elinpiirin muuttuminen vankilan ulkopuolella. Vaikka tämä muutos näyttäytyi tutkimuksen aineistonkeruun aikana voimakkaana, on tulevaisuutta vaikea ennustaa. Mahdolliset kehityskulut ja niiden seuraukset on tärkeää tunnistaa vankiloissa, jotta yksilöiden oikeudet yhdenvertaisuuteen toteutuvat ja jotta konflikteja vankiryhmien välillä voidaan ehkäistä.
Subject: sosiologia
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record