"When I'm on Stage, I Rule." : Cholita Futurism in Cochabamba, Bolivia

Abstract

This study is about the cholita groups that stormed the Bolivian popular music scene in 2006. The first one, Las Conquistadoras, comprised four young women from Potosí who performed huayño songs accompanied by high-energy zapateo (stamping dance) and electric instruments. Hundreds of cholita groups have emerged since, mainly in Cochabamba. Merging huayño, cumbia, Latin pop, rock and other genres in their repertoires, they give sensuously powerful shows in social gatherings of the Quechua- and Aymara-speaking population and media in Bolivia and its diaspora. As my research shows, many cholita groups are family businesses owned by the lead singer or her mother, and the artists use their stage power to challenge hierarchies based on gender, ethnicity, and wealth. In my approach to these themes I claim that a musical performance may be an instrument of personal and collective empowerment that can transform realities. I borrow theoretical ideas from Afrofuturist and Andean conceptions of “the past-future” to conceptualize cholita futurism as a form of creative empowerment that arises from the tradition of valued femininity in Andean music and the entrepreneurial savvy of chola market women. Methodologically, my research is based on ethnographically oriented intersectional ethnomusicology, combined with a historical understanding of popular markets in Cochabamba, and the ongoing democratic and cultural revolution in Bolivia.

Key words: chola, cholita, Bolivia, Cochabamba, popular music, huayño cumbia, intersectionality, ethnomusicology, empowerment, alegría, cholita futurism, cholita feminism

Väitöskirjani aiheena ovat cholitayhtyeet, naisten muodostamat tanssi- ja lauluyhtyeet, jotka kansanmusiikkia, cumbiaa ja muita musiikkityylejä yhdistämällä valloittivat Bolivian populaarimusiikkilavat vuonna 2006 ja ovat tänäkin päivänä suosittuja esiintyjiä ketšuan- ja aymarankielisen väestön tanssipaikoissa, kansanmarkkinoilla ja juhlissa Boliviassa ja sen diasporassa. Kuten tutkimuksestani käy ilmi, monet cholitayhtyeet säestäjineen muodostavat perheyrityksiä, jotka ovat päälaulajan tai hänen äitinsä omistuksessa, ja cholita-artistit haastavat esityksillään sukupuoleen, etnisyyteen ja varallisuuteen perustuvaa yhteiskunnallista arvojärjestystä. Kysyn tutkimuksessani, miten artistit ymmärtävät muusikkouttaan sukupuolen, taiteilijuuden ja toimeentulon kannalta, millaiset historialliset, kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät vaikuttavat heidän esityksissään ja millaisia vaikutuksia niillä on. Vastaan artistihaastattelujen, muun kenttätutkimuksen ja tutkimuskirjallisuuden pohjalta, että artistien luova voimaantuminen kumpuaa arvostetun naiseuden perinteestä Andien musiikissa sekä kaupungistuneiden alkuperäiskansataustaisten yrittäjänaisten monisatavuotisesta perinteestä. Metodologisesti tutkimukseni ilmentää etnografista tutkimusotetta sekä edustaa intersektionaalista etnomusikologiaa yhdistettynä historialliseen ymmärrykseen Cochabamban markkinakulttuurista ja Bolivian meneillään olevasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Keskeisimpiä käsitteitä tutkimuksessani ovat alegría (ilo), joka Andien musiikissa nousee esiin elinvoimaisen kulttuurin takaajana; cholitafeminismi, jonka pohjaan afrikkalaisamerikkalaisen feministiteoreetikon Audre Lorden (1984) ajatukseen eroottisesta voimasta itsekunnioituksen ja itsensä toteuttamisen mahdollisuutena rasismin ja patriarkaatin sortavista yhteiskunnallisista voimista huolimatta ja niitä vastaan, ja cholitafuturismi, johon lainaan ajatuksia Afrofuturismista muutosvoimana, jonka harjoittajat voivat taiteen keinoin muokata menneisyyttä ja tulevaisuutta ylittäen yhteiskunnalliset rajoitukset, jotka heijastavat orjuuden ja kolonialismin epäinhimillistävää historiaa. Näiden itse kehittämieni cholitafeminismin ja cholitafuturismin käsitteiden avulla osoitan bolivialaisten alkuperäiskansataustaisten naisten taiteellisen, eroottisen ja taloudellisen voimaantumisen toimivan yhteiskuntaa uusintavana voimana.