Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Uterine carcinosarcoma, leiomyosarcoma and endometrial stromal sarcoma : Epidemiological, clinical and prognostic aspects

Show full item record

Files in this item

Files Description Size Format View/Open
uterinec.pdf 2.712Mb PDF View/Open
Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8279-5
Vie RefWorksiin
Title: Uterine carcinosarcoma, leiomyosarcoma and endometrial stromal sarcoma : Epidemiological, clinical and prognostic aspects
Author: Koivisto-Korander, Riitta
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Uterine carcinosarcoma (CS), leiomyosarcoma (LMS) and endometrial stromal sarcoma (ESS) have historically been considered as main subtypes of uterine sarcomas (USs). Depending on the classification, 3% to 9% of malignancies of the uterine corpus and about 1% of all female genital tract malignancies are USs. However, it has been estimated that USs account for nearly one third of deaths from uterine malignancies.

The aims of these studies were to assess clinical behavior, survival, prognostic markers and epidemiological aspects of uterine CS, LMS and ESS. In a retrospective study we analyzed survival and prognostic markers (both clinical and immunohistochemical) in patients treated from 1990 to 2001 at Helsinki University Central Hospital (HUCH). In the epidemiological studies the incidence and occupational risk of uterine LMS and ESS were examined by using the NORDCAN and Nordic Occupational Cancer Study (NOCCA) databases. A cohort of 8606 cases of USs from 13 cancer registries was used to evaluate the risk of a second primary malignancy after the first primary US. This study was co-ordinated by the International Agency for Research on Cancer (IARC).

The age-adjusted incidence of LMS was about 0.4 0.5 per 100 000 and that of ESS about 0.2 per 100 000 in Iceland, Denmark, Finland and Norway during the study period 1978 2007. Age-specific incidences were highest around menopause for both subtypes of USs. Shoe and leather workers, farmers and teachers showed elevated standardized incidence ratios (SIRs) as regards LMS. However, no occupations were associated with increased SIRs in connection with ESS. One hundred patients with uterine CS (n = 40), LMS (n = 39) and ESS (n = 21) were treated in our institution during 1990 2001. The 2-, 5-, and 10-year disease-specific survival rates were 64%, 56% and 38% for all subtypes grouped together and 5-year survival rates for each subtype separately were 49% (CS), 57% (LMS) and 65% (ESS). Stage, age, tumor size and delivery status were independently associated with survival when all subtypes were combined. Immunohistochemical (IHC) analysis (n = 65) of ten markers showed that estrogen receptor-α (ER-α) and progesterone receptor (PR) positivity were associated with statistically significantly better disease-specific survival times and p53 positivity with worse disease-specific survival in patients with LMS.

The risk of a second primary cancer after the first primary US was analyzed in a cohort of 8606 cases of USs, in which 499 cancer cases were observed. Women with a primary US had a 26% increased risk (SIR 1.26, 95%CI 1.16 1.38) of developing a second primary cancer. SIRs were elevated as regards cancers of the mouth and pharynx (2.16, 95%CI 1.15 3.69), colorectum (1.60, 95%CI 1.28 1.98), lung (1.73, 95%CI 1.27 2.29), breast (1.25, 95%CI 1.05 1.49), urinary bladder (1.74, 95%CI 1.02 2.79), kidney (2.00, 95%CI 1.24 3.06), thyroid gland (2.74, 95%CI 1.42 4.79), and soft tissue sarcoma (5.23, 95%CI 2.51 9.62).

In conclusion, the incidences of LMS and ESS showed constant trends in Nordic countries during the study period. Overpresentation of uterine LMS in shoe and leather workers and farmers might be associated with the etiology of LMS and this should be clarified in the future. Our institutional survival rates in cases of uterine CS, LMS and ESS were comparable with or even better than in earlier reports, and stage, age, tumor size, and delivery status of the patient emerged as the main prognosticators. Immunohistochemical expression of ER-α, PR and p53 were associated with survival of patients with LMS. After diagnosis of US there is an elevated risk of a second primary malignancy. Excesses of colorectal and urinary bladder cancers may reflect the effects of earlier treatments of US (radiotherapy and chemotherapy). The elevated risk of mouth and pharynx, lung and urinary bladder cancers after USs might be associated with common etiological factors such as smoking. The excesses of breast cancer in US patients may be related to a shared hormonal etiology.Kohtusarkoomat ovat huonoennusteisia ja harvinaisia gynekologisia kasvaimia: vain 3 9 % kohdun pahanlaatuisista kasvaimista on kohtusarkoomia. Taudin aiemmat pääluokat ovat olleet karsinosarkooma, leiomyosarkooma ja endometriaalinen stroomasarkooma. Nykykäsityksen mukaan karsinosarkooma on kohdun limakalvolta lähtöisin oleva syöpä. Uusittuun luokitukseen kuuluvat kohdun leiomyosarkooman sekä endometriaalisen stroomasarkooman lisäksi erilaistumaton endometriumin sarkooma ja adenosarkooma.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin kohdun karsinosarkooman, leiomyosarkooman ja endometriaalisen stroomasarkooman epidemiologisia piirteitä, kliinistä taudinkuvaa, ennustetta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Pohjoismaisessa syöpärekisteritutkimuksessa (NORDCAN) tutkittiin kohdun leiomyosarkooman ja endometriaalisen stroomasarkooman ilmaantuvuutta väestössä ja eri ammattiryhmissä (Nordic Occupational Cancer Study, NOCCA). Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (HYKS) Naistenklinikalla tehdyssä retrospektiivisessä tutkimuksessa analysoitiin vuosina 1990 2001 hoidettujen kohtusarkoomapotilaiden eloonjäämisennustetta ja ennusteellisia tekijöitä. Monikansallisessa syöpärekisteritutkimuksessa selvitettiin riskiä sairastua uuteen syöpään kohtusarkoomaan sairastumisen jälkeen vuosina 1943 2000.

Sekä kohdun leiomyosarkooman ilmaantuvuuden (0.4 0.5/100 000) että endometriumin stroomasarkooman ilmaantuvuuden (0.2/100 000) todettiin säilyneen Pohjoismaissa lähes ennallaan vuosina 1987 2007. Kohdun leiomyosarkooman ilmaantuvuus oli suurinta 45 59-vuotiaiden naisten ikäryhmässä. Endometriumin stroomasarkooman ilmaantuvuus kasvoi aina 45 49-vuotiaiden ikäryhmään saakka ja pysyi ennallaan sitä vanhemmissa ikäryhmissä. NOCCA-kohortin analyysi osoitti, että nahkatyöntekijöillä, maanviljelijöillä sekä opettajilla oli kohonnut riski sairastua kohdun leiomyosarkoomaan.

Vuosina 1990 2001 HYKS Naistenklinikalla hoidettiin 100 kohtusarkoomapotilasta: 40 karsinosarkoomaa, 39 leiomyosarkoomaa ja 21 endometriaalista stroomasarkoomaa. Kohtusarkoomapotilaista oli 2, 5 ja 10 vuoden kohdalla elossa 65 %, 56 % ja 38 %. Eri kohtusarkoomaluokissa 5 vuoden jälkeen oli elossa 49 % (karsinosarkooma), 57 % (leiomyosarkooma) ja 65 % potilaista (endometriaalinen stroomasarkooma). Kohtusarkoomien ennusteeseen liittyviä kliinisiä tekijöitä olivat taudin levinneisyys, kasvaimen koko, potilaan ikä sekä synnyttäneisyys. Immunohistokemiallisissa tutkimuksissa todettiin, että estrogeenireseptori-α- sekä progesteronireseptoripositiivisuus liittyivät tilastollisesti merkitsevästi kohdun leiomyosarkooma¬potilaiden parempaan ja proteiini p53 -positiivisuus huonompaan ennusteeseen.

Monikansallisen syöpärekisteritutkimuksen kohortti koostui 8606 kohtusarkoomapotilaasta, joilla todettiin seuranta-aikana 499 uutta syöpää. Näillä potilailla oli 26 % suurempi riski sairastua uuteen syöpään elinaikanaan verrattuna muuhun väestöön. Lisääntynyt riski havaittiin koskien suu- ja nielu-, paksu- ja peräsuoli-, keuhko-, rinta-, virtsarakko-, munuais- ja kilpirauhassyöpää sekä pehmytkudossarkoomaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kohdun leiomyosarkooman ja endometriaalisen stroomasarkooman ilmaantuvuus Pohjoismaissa on ollut lähes muuttumaton 30 vuoden ajan. Kohdun leiomyosarkooman riski oli kohonnut nahkatyöntekijöiden ja eläinpölylle altistuneiden (maanviljelijät) ammattiryhmien keskuudessa. Taudin levinneisyys, potilaan ikä, kasvaimen koko sekä synnyttäneisyys olivat yhteydessä kohtusarkoomapotilaan ennusteeseen ja estrogeenireseptori-α, progesteronireseptori ja proteiini p53 olivat yhteydessä leiomyosarkoomapotilaiden ennusteeseen. Kohtusarkooman sairastaneiden naisten riski sairastua uuteen syöpään oli 26 % suurempi kuin verrokkiväestöllä. Suurentunut riski voi liittyä aiempiin syöpähoitoihin (säde- ja solunsalpaajahoidot), mutta taustalla saattaa olla myös syöpien yhteiset, yleiset riskitekijät.
URI: URN:ISBN:978-952-10-8279-5
http://hdl.handle.net/10138/37096
Date: 2012-10-26
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account