Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English Helsingin yliopisto

Kuvanveistotyö: Emil Wikström ja kuvanveiston rakenne 1890-1920

Show full item record

Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

Use this URL to link or cite this item: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-653-393-6
Vie RefWorksiin
Title: Kuvanveistotyö: Emil Wikström ja kuvanveiston rakenne 1890-1920
Author: Tossavainen, Mari
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Philosophy, History, Culture and Art Studies
Thesis level: Doctoral dissertation (monograph)
Belongs to series: Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk - URN:ISSN:0067-8481
Abstract: Sculptor's Work: Emil Wikström and the Infrastructure of Sculpture 1890-1920

This doctoral dissertation examines a sculptor´s work in the context of the formation of art infrastructures, collaborations, and the practice and profession of sculpture. In this study, Emil Wikström (1864-1942) is a major exemplary case through which to understand the practice and profession of sculpture in Finland. Wikström is especially famous for his monuments, and he has had a reputation as a 'dominant master' in the Finnish sculpture at the turn of the 19th and 20th centuries. Earlier, he has mainly been regarded as a favourite artist of the Finnish-minded circles. However, this study shows that, in addition to a national obligation, he also felt a strong professional duty to develop Finnish art life and the professional status of sculptors. This study opens new perspectives on Finnish sculpture by showing, for instance, that Wikström was an early advocate of copyright legislation.

Theoretically and methodologically, this study is connected with the current discussion in the field of art history, and it builds principally on an institutional and art sociological approach. The research is based on primary sources, including sculptors' professional correspondence and the documents of statue committees.

Wikström entered the difficult and undervalued profession of sculpture in the end of 19th century. The foundations of the Finnish sculpture institution were laid in the years 1890-1920, and sculptors' professional identity and efforts began to emerge in many ways. Their work was being transformed, for instance, by contracts, art education, art foundries, new associations and publicity. This study also underlines the fact that, as stated by Wikström, sculpture is connected with place. Wikström played a decisive part in forming the image of the sculptor's profession and building up the infrastructures of sculpture in Finland.

Keywords: Emil Wikström, Finnish sculptors, sculpture, art infrastructures, professional identity, monuments, late 19th century, early 20th centuryKuvanveistotyö: Emil Wikström ja kuvanveiston rakenne 1890-1920

Tutkimuksen kohteena on 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kuvanveistotyö, jota tarkastellaan taidemaailman infrastruktuurin, yhteistyön, käytännön ja ammatin kontekstissa. Emil Wikström (1864-1942) on esimerkki ajan ammattikuvanveistäjästä, ja tutkimus sijoittaa Wikströmin taidemaailman rakenteisiin ja kilpailun kenttään. Wikström tunnetaan etenkin muistomerkkien tekijänä, ja häntä on pidetty aikansa kuvanveistokentän "hallitsevana mestarina". Tähän asti hänet on nähty etenkin suomenmielisten tukijoiden suosimana taiteilijana. Tutkimus osoittaa, että Emil Wikströmillä ei ollut vain kansallista velvoitetta, vaan hän koki vahvan ammatillisen velvollisuuden kehittää maan taide-elämää ja kuvanveistäjien asemaa. Tutkimus tuo uutena tietona esille esimerkiksi sen, että Wikström edisti varhain taiteilijoiden tekijänoikeuksia.

Taidehistorian väitöskirja liittyy ajankohtaiseen kuvanveistotutkimukseen ja perustuu pääasiallisesti institutionaaliseen ja taiteensosiologiseen lähestymistapaan. Tutkimuksen lähdeaineistona on arkistolähteitä, kuten kuvanveistäjän ammattikirjeenvaihtoa ja muistomerkkitoimikuntien asiakirjoja.

Wikström aloitti kuvanveistoalalla 1800-luvun lopussa, ja hänestä tuli vuosisadan vaihteessa ammattikuvanveistäjän ihanne. Suomessa 1890-1920-luvuilla kuvanveistoinstituutio alkoi muovautua ja kuvanveistäjien ammatilliset pyrkimykset alkoivat ilmetä monella tavalla. Kuvanveistäjän työtä muuttivat uudet ammattikäytännöt ja rakenteet, muun muassa sopimukset, koulutus, taidevalimot, yhdistykset ja julkisuus. Wikströmin mielestä kuvanveisto oli myös sidoksissa paikkaan. Wikström vaikutti merkittävästi siihen, että maahan kehittyi infrastruktuuri, rakenne, joka tuki kuvanveistäjän työtä.

Avainsanat: Emil Wikström, suomalaiset kuvanveistäjät, kuvanveisto, taiteen infrastruktuuri, ammatillinen identiteetti, monumentit, 1800-luvun loppu, 1900-luvun alku
URI: URN:ISBN:978-951-653-393-6
http://hdl.handle.net/10138/37470
Date: 2012-11-30
Copyright information: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
This item appears in the following Collection(s)

Show full item record

Search Helda


Advanced Search

Browse

My Account