Type 1 family history and GAD autoantibodies in subjects without diabetes and patients with type 2 diabetes : prevalence and association with insulin deficiency and development of diabetes

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8577-2
Title: Type 1 family history and GAD autoantibodies in subjects without diabetes and patients with type 2 diabetes : prevalence and association with insulin deficiency and development of diabetes
Author: Lundgren, Virve
Other contributor: Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta, kliininen laitos
Helsingfors universitet, medicinska fakulteten, institutionen för klinisk medicin
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine, Sisätaudit
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2013-02-08
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-8577-2
http://hdl.handle.net/10138/37943
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: Evidence is emerging that Type 1 and Type 2 diabetes cluster in families. GAD autoantibodies (GADA) occur more often in families with Type 1 and Type 2 diabetes, are useful to predict diabetes in Type 1 diabetes studies, but their predictive value in adult relatives without diabetes is still unclear. GADA positivity is associated with a more severe insulin deficiency in Type 2 diabetes (LADA), but some patients, especially those with lower GADA levels, are more like Type 2 diabetes patients. The aim of this thesis was to learn whether a Type 1 family history (FH) has any impact on prevalence of GADA, and further, what is the impact of GADA and FH on the development of diabetes, its clinical characteristics, and the development of insulin deficiency. Subjects included in studies were; 1) Relatives (n=4976) and spouses (n=770) of diabetes patients participating in the Botnia study. Follow-up (median 8.7 years) data were available for 2764 subjects without diabetes. 2) All GADA-positive patients with Type 2 diabetes (n=213) and 648 GADA- negative patients with Type 2 diabetes participating in the Botnia study. 3) Patients with Type 2 diabetes with a family history of both Type 1 and Type 2 diabetes (Type 1 FH, n=196) or Type 2 diabetes only (Type 2 FH, n=139).. All subjects/patients participated in an oral glucose tolerance test and patients in the MIX study also underwent a glucagon-insulin intolerance test (GITT) for estimation of their insulin secretion and insulin resistance. Three subjects developed Type 1 diabetes, and others had a non-insulin-dependent phenotype 1 year after diagnosis. BMI, age of onset, and insulin secretion and lipids associated with GADA positivity level even before the onset of diabetes and after the diagnosis. LADA patients were leaner, but surprisingly more insulin resistant according to the insulin tolerance test. A Type 1 FH was associated with higher prevalence of GADA and strength of GADA positivity but also predisposed to a more severe insulin deficiency with earlier onset not only in patients with LADA, but also in patients with Type 2 diabetes. A family history of Type 1 diabetes was associated with GADA positivity and especially with high GADA positivity. First-degree Type 1 FH and GADA positivity predicted diabetes in adult relatives, but seroconversion to GADA was the most important risk factor. High GADA levels implied a clearly increased risk for diabetes in both the relatives and the control subjects, while low or medium-high levels implied an increased risk only for the relatives of patients with diabetes. A combination of GADA and a Type 1 FH was associated in patients with diabetes with the greatest risk for development of insulin deficiency. Most of the patients who developed a marked insulin deficiency had a Type 1 FH, which has clinical implications for screening for insulin deficiency. Further, the heterogeneity of LADA diabetes is in part explained by a Type 1 FH and GADA levels.Diabetes on paljon monimuotoisempi sairaus, kuin mitä nykyinen jako kahteen päätyyppiin, nuoruus- (tyyppi I) ja aikuistyypin (tyyppi II) diabetekseen, antaa ymmärtää. Tyypin I diabeteksessa esiintyy vasta-aineita merkkinä haiman insuliinia tuottavien solujen tuhosta. GAD-vasta-aineita esiintyy yleisesti nuorilla tyypin I diabeetikoilla muiden vasta-aineiden ohella. Tyypin II diabeetikoilla niiden tiedetään ennustavan insuliinipuutteen kehittymistä, mutta insuliinipuute kehittyy selvästi hitaammin kuin klassisessa tyypin I diabeteksessa ja sen vuoksi heidät aluksi helposti luokitellaan tyypin II diabeetikoiksi. Kansainvälisessä diabetesluokituksessa tämä diabetestyyppi on kuitenkin erotettu omaksi tyypin I diabeteksen alaryhmäksi nimeltä LADA (latent autoimmune diabetes of adults). Tyypin I ja tyypin II diabetes esiintyvät usein samoissa perheissä ja on havaittu, että näissä perheissä on enemmän myös LADA diabetesta. Tässä väitöskirjassa tutkin tyypin I sukutaustan vaikutusta GAD-vasta-aineiden esiintymiseen tyypin II diabeetikoilla ja heidän sukulaisillaan, sekä sukutaustan ja vasta-aineiden merkitystä sairastumisriskiin huomioiden myös muut tunnetut riskitekijät. Lisäksi tutkin tyypin II diabeetikoilla, miten tyypin 1 sukutausta ja GAD-vasta-aineet vaikuttavat insuliinipuutteen kehittymiseen ja muuhun diabeteksen taudinkuvaan. Tutkimuksissa todettiin, että GAD vasta-aineita esiintyi tyypin I sukutaustaisilla henkilöillä ja diabeetikoilla merkittävästi useammin ja korkeampia pitoisuuksia verrattuna niihin, joilla oli tyypin II sukutausta. GAD -positiivisilla oli matalammat insuliinipitoisuudet merkkinä heikommasta insuliinierityksestä verrattuna GAD-negatiivisiin henkilöihin jo ennen diabetekseen sairastumista. GAD-vasta-aineet ja myös tyypin I sukutausta, etenkin 1.asteen sukulaisuus, lisäsivät sairastumisriskiä ja suurin riski oli niillä, joille vasta-aineita kehittyi seurannan aikana. Diabeetikot, joilla oli korkeimmat vasta-ainetasot, muistuttivat enemmän tyypin I diabeetikoita; he olivat hiukan hoikempia, vaikkakin ylipainoisia, ja heillä oli paremmat veren rasva-arvot ja matalampi paastoinsuliinitaso verrattuna GAD-negatiivisiin tyypin II diabeetikoihin. Diabeetikot, joilla oli matalimmat vasta-ainetasot, muistuttivat vastaavasti enemmän GAD-negatiivisia tyypin II diabeetikoita edellä mainittujen muuttujien suhteen. Insuliinipuutetta esiintyi eniten diabeetikoilla, jotka olivat GAD-positiivisia ja joilla oli tyypin I sukutausta. Heillä insuliinipuute kehittyi myös nopeammin diabeteksen puhkeamisen jälkeen. Yllättäen noin puolella insuliinipuutteisista tyypin II diabeetikoista ei löytynyt GAD-vasta-aineita, mutta suurimmalla osalla heistä oli tyypin I sukutausta, joka voi näin auttaa löytämään aikaisemmin nämä tarkempaa seurantaa vaativat potilaat. Tutkimus valaisi sukuhistorian merkitystä LADA diabeteksen taustatekijänä. Tutkimus antaa myös viitteitä siitä, että tyypin II diabeteksen insuliinipuutteen kehittymisen taustalla on vielä tuntemattomia tekijöitä, jotka ainakin osittain liittyvät tyypin I sukutaustaan.
Subject: diabetes, Lääketiede
Rights: Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
type1fam.pdf 610.2Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record