Socioeconomic Differences in Crime and Victimization : A Register-Based Study

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-704-414-1
Title: Socioeconomic Differences in Crime and Victimization : A Register-Based Study
Author: Aaltonen, Mikko
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Social Sciences, Department of Social Studies, Sosiologia
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Kriminologinen yksikkö
Publisher: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
Date: 2013-04-27
Language: en
Belongs to series: National Research Institute of Legal Policy, Research Report - URN:ISSN:1797-562X
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-704-414-1
http://hdl.handle.net/10138/38661
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The association between socioeconomic status (SES) and crime is one of the central themes in criminology. While empirical studies on this issue have given mixed results, strong belief in an inverse association between SES and crime underlies Finnish criminal policy, where social policy is seen as an integral part of crime prevention. However, no proper population-based analysis of socioeconomic differences in crime in Finland is available. Using a register-based sample of the general population, the current study focused on socioeconomic differences in crime and violent victimization among young adults aged 19-30. The main result of Substudy I was that the bivariate associations between the four measures of SES education, income, occupation-based social class, and unemployment history and violent crime, property crime and driving while intoxicated (DWI) are strong, education being the strongest predictor. Using a more advanced within-individual longitudinal design to account for selection processes, Substudy II focused on the temporal association between unemployment and crime. In this design, violent crime and DWI were no longer associated with unemployment, meaning that the crime rates of the same individuals did no vary by current unemployment status. Property crime rate, however, was higher during periods of unemployment. Substudies III and IV focused on violent offending and victimization. Examining police-reported male violence, Substudy III showed that low SES and prior criminality were stronger predictors of violence in private places, against both men and women, than violence in public places. Men with low SES were also more likely to be suspected of intimate partner violence. Substudy IV compared socioeconomic differences in violent victimization in register-based data and survey data, finding that socioeconomic differences in both datasets were highly sensitive to the seriousness of the violence measured: the more serious the measured violence, the greater the differences were. In sum, the results show that crime committed by young adults in Finland is heavily concentrated in the lower social strata, with victims of serious violence often in similarly poor positions. While the existence of an inverse SES-crime association is not surprising, the scale of these differences is: the most obvious methodological reason to this is the high-quality register data that actually captures people from all strata. However, it is yet unclear how much different selection mechanisms contribute to these associations. In order to find ways to reduce social exclusion and crime, earlier processes related to both individual traits and difficult environments that push individuals to paths of cumulative disadvantage need to be better understood. The effects of different social policy reforms on crime should also be analyzed.Sosioekonomisen aseman ja rikollisuuden välinen yhteys on kriminologian historian tutkituimpia teemoja. Osittain ristiriitaisesta tutkimusnäytöstä huolimatta oletus käänteisestä yhteydestä on suomalaisen, sosiaalipolitiikan tärkeyttä korostavan kriminaalipolitiikan kantavia ajatuksia. Uutta kotimaista tutkimusnäyttöä näistä teemoista ei kuitenkaan ole ollut saatavilla. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia sosioekonomisia eroja rikollisuudessa ja väkivallan uhriksi joutumisessa erityisesti 19-30-vuotiaiden nuorten aikuisten parissa laajan rekisteriaineiston avulla. Ensimmäisen osatyön tulokset osoittivat, että kaikki neljä sosioekonomisen aseman mittaria koulutus, tulot, ammattiin perustuva sosiaaliluokka ja työttömyyshistoria ovat yksilötasolla vahvassa yhteydessä väkivalta- ja omaisuusrikoksiin sekä rattijuopumuksiin. Koulutusryhmittäiset erot olivat erityisen suuria. Ainoastaan työttömyyden ja rikollisuuden yhteyttä pitkittäisasetelmassa tarkastelleen toisen osatyön tulokset puolestaan viittaavat siihen, että työttömyyden vaihtelulla on samaa yksilöä eri elämänvaiheissa tarkasteltaessa yhteys ainoastaan omaisuusrikollisuuteen, ei väkivaltaan tai rattijuopumuksiin. Osatyöt III ja IV tarkastelivat väkivallan tekijöitä ja uhreja. Miehen matala sosioekonominen asema ja aiempi rikostausta olivat voimakkaammassa yhteydessä yksityisellä kuin julkisella paikalla tapahtuneeseen poliisin tietoon tulleeseen väkivaltaan riippumatta uhrin sukupuolesta. Matala sosioekonominen asema oli yhteydessä myös perheväkivaltaan. Viimeisessä osatyössä tarkasteltiin väkivallan uhriksi joutumisen todennäköisyyttä sosioekonomisen aseman mukaan sekä kysely- että rekisteriaineistossa. Molemmat aineistot osoittavat, että havaitut sosioekonomiset erot riippuvat paljolti siitä, miten vakavaa väkivaltaa mitataan. Mitä vakavampi väkivalta on kyseessä, sitä huono-osaisempia uhrit keskimäärin ovat. Tutkimuksen yhteenvetona voi todeta, että nuoren aikuisen matala sosioekonominen asema on voimakkaassa yhteydessä rikoskäyttäytymiseen. Vakavan väkivallan uhrit kuuluvat usein tähän samaan ryhmään. Vaikka sosioekonomisen aseman ja rikoskäyttäytymisen yhteys on oletusten mukainen, suhteelliset erot ryhmien välillä ovat lopulta yllättävän suuret. Yhtenä syynä tähän lienee se, että rekisteriaineistot tavoittavat hyvin kaikki väestöryhmät, ja myös vakavimmin syrjäytyneet henkilöt ovat mukana. Sosioekonomisten erojen olemassaolo ei kuitenkaan kerro sitä, kuinka paljon erilaiset valikoitumisprosessit vaikuttavat niiden taustalla. Jotta syrjäytymistä ja rikollisuutta voitaisiin parhaiten ehkäistä, tällaista kasaantunutta huono-osaisuutta aiheuttavat yksilö- ja ympäristötekijät, sekä niiden yhdysvaikutukset, tulisi tuntea nykyistä paremmin. Sosiaalipoliittisten uudistusten rikosvaikutusten arviointi olisi myös hyödyllistä.
Subject: sosiologia
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Files Size Format View

There are no files associated with this item.

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record