The South-Eastern Contact Area of Finnic Languages in the Light of Onomastics

Show full item record

Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5866-15-5
Title: The South-Eastern Contact Area of Finnic Languages in the Light of Onomastics
Author: Rahkonen, Pauli
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Arts, Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies, Finno-Ugric Department
Date: 2013-05-11
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-5866-15-5
http://hdl.handle.net/10138/38908
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The subject of the present dissertation is the West Uralic past, mainly linguistic and settlement history. It focuses on historically known ancient tribes and their linguistic backgrounds such as the Merya, Muroma, Me čera and Čude as well as on some unknown Uralic tribes and languages. The tools employed are onomastics (mostly hydronyms) and archaeology. The main results of the study are as follows. The Me čera seem to have been a tribe inhabiting the left bank of the Middle Oka and, surprisingly, they most probably spoke a Permian language. It seems that linguistically two kinds of Novgorodian Čudes lived in the catchment areas of the Upper Volkhov and Luga. Traces are found of East Čudes and, further west, West Čudes . Both of these were apparently not Finnic tribes. The language of the East Čudes shows similarities with Meryan. The West Čudian language shows some features of Mordvin and probably Early Proto-Finnic. The Meryans and Muromas were linguistically close relatives. Their languages may have been only two dialects of the same language. The Meryan language stretched as far as the western parts of Vologda oblast in the north. A kind of Meryan was spoken in the Moscow area as well. The Meryan language had a cognate language in the eastern parts of Novgorod and Tver oblasts which I have called East Čudian. Apparently another related language was spoken in the eastern parts of Leningrad oblast, in the south-western parts of Arkhangelsk oblast and in Karelia in the Lake Onega region probably before the Finnic era. Ancient Mordvin-type toponyms are found in Kaluga and Moscow oblasts. There seem to have been two extreme edges of ancient Mordvin hydronyms, the first in the environs of the town of Tver and another on the left bank of the Volga between the river Kostroma and the estuary of the Un a. It is possible that an unknown Uralic x-language (or languages) was spoken in Finland, Karelia and in the North Russian lakeland. In my opinion, this language probably cannot be derived from Proto-Finnic or Proto-Saami. I have presented a hypothesis that this language was spoken by the population (and their descendants) of the early Textile Ceramics culture. In any event, the lexicon shows similarities with the Meryan language as defined by hydronyms.Väitöskirjan aiheena on länsiuralilaisten kielten ja niiden puhujien menneisyys, lähinnä kielihistorian ja asutushistorian näkökulmasta. Väitöstutkimus keskittyy historiallisesti tunnettuihin muinaisiin heimoihin ja niiden puhumien kielten taustoihin. Tällaisia historiallisissa lähteissä mainittuja heimoja ovat olleet merjalaiset, muromalaiset, me čoralaiset ja t uudit. Lisäksi voidaan erottaa joitain nimeltä tuntemattomia uraliulaisia kieliä puhuneita heimoja. Tutkimuksessa käytetyt välineet liittyvät nimistöntutkimukseen (koskien lähinnä hydronyymejä) ja arkeologiaan. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset ovat seuraavia: Me čoralaiset näyttävät asuttaneen keskisen Oka-joen pohjoisia ranta-alueita ja yllättävästi näyttäisi hyvin luultavalta, että he puhuivat jotain permiläistä kieltä. Olhavan ja Laukaanjoen yläjuoksuilla asui kielellisessä mielessä kahdenlaisia t uudeja. Nimistö viittaa itäisiin ja läntisiin t uudeihin. Kumpikaan näistä ryhmistä ei ilmeisestikään puhunut itämerensuomalaista kieltä. Itäisten t uudien kielessä on yhtäläisyyksiä merjan kielen kanssa. Läntisten t uudien kielessä on joitain yhteisiä piirteitä mordvan ja mahdollisesti varhaiskantasuomen kanssa. Merjan ja muroman kielet olivat läheisiä sukukieliä. Saattaa olla, että kyseessä oli vain saman kielen kaksi murretta. Pohjoisessa merjan puhuma-alue ulottui Vologdan alueen (oblastin) länsiosiin. Merjaa muistuttavaa kieltä puhuttiin myös Moskovan seuduilla. Merjalla oli itä-t uudiksi kutsumani lähisukukieli, jota puhuttiin Novgorodin ja Tverin alueiden (oblastien) itäisissä osissa. Toista lähisukukieltä puhuttiin ilmeisesti Leningradin alueen itäosissa, Arkangelin alueen länsiosissa ja Karjalan tasavallan alueella Äänisen seuduilla ennen itämerensuomalaista aikaa. Hyvin vanha mordvalaistyyppisten nimien kerrostuma esiintyy Kalugan ja Moskovan alueella. Näyttäisi, että mordvalaistyyppisten hydronyymien ääripäät esiintyvät Tverin kaupungin ympäristössä ja Volgan pohjoisrannalla Kostroma- ja Un a-jokien välisellä alueella. On mahdollista, että jotain tuntematonta uralilaista x-kieltä on puhuttu Suomessa, Karjalassa ja Pohjois-Venäjän suurten järvien alueella. Näyttää hyvin luultavalta, ettei kyseistä kieltä voi johtaa suoraan kantasuomesta tai kantasaamesta. Olen esittänyt hypoteesin, että edellä esitettyä kieltä puhuivat varhaisen tekstiilikeramiikan kannattajat (ja heidän jälkeläisensä). Joka tapauksessa sanastolla on yhtäläisyyksiä nimistön avulla määritellyn merjan kielen kanssa.
Subject: suomalais-ugrilainen kielentutkimus
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
southeas.pdf 9.253Mb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record