Suomen ympäristö (YM)

 

Recent Submissions

  • Unknown author (Ympäristöministeriö, 2016)
    Suomen ympäristö 1 | 2016
    Tuulivoimalat vaikuttavat maisemaan erityisesti suuren kokonsa vuoksi. Tuulivoimalat vaikuttavat maiseman rakenteeseen, luonteeseen ja laatuun. Tuulivoimaloiden suuren koon vuoksi niiden visuaaliset vaikutukset eli näkyminen korostuu tuulivoimarakentamisessa. Maiseman osatekijöiden tunnistaminen ja maisemaan liittyvien vuorovaikutussuhteiden ymmärtäminen sekä maiseman tilallisten ja esteettisten ominaisuuksien hahmottaminen on pohja tuulivoimarakentamisen maisemavaikutusten arvioinnille ja haitallisten vaikutusten lieventämiselle. Tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia koskeva tietämys on lisääntynyt ja arviointimenettelyt ovat kehittyneet tuulivoimarakentamisen edetessä. Julkaisussa tarkastellaan tuulivoimarakentamisen maisemavaikutuksia sekä niiden käsittelyä kaavoituksessa ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Lisäksi julkaisussa tarkastellaan tuulivoimarakentamisen suunnittelussa tarvittavien maisemaselvitysten laatimista sekä vaikutusten arvioinnin ja havainnollistamisen menetelmiä. Maisemaselvitykset sekä arviointi- ja havainnollistamismenetelmät on kuitenkin aina sovitettava tilanteeseen sopiviksi suunnitteluvaiheen ja ympäristön ominaispiirteiden mukaan. Julkaisun tavoitteena on parantaa tuulivoimarakentamisen suunnitteluun liittyvien selvitysten ja vaikutusten arvioinnin laatua ja siten edistää maisema-arvojen säilymistä. Tuulivoimarakentamisen edellytykset ja reunaehdot määritellään suunnittelussa tapauskohtaisesti alueen maisema-arvot ja muut erityispiirteet huomioon ottaen.
  • Tuunanen, Pekka; Tarasti, Markus (Ympäristöministeriö, 2015)
    The Finnish Environment 5en | 2015
    Everyman’s right is an important part of people’s lives in Finland, particularly outside urban areas. Irrespective of people’s place of residence, everyman’s right plays an important role for them, especially in outdoor recreation, eco-tourism and the use of nature as a source of livelihood. Without everyman’s right, people would be confined to public areas, roads and the land that they personally own. This publication is intended for anyone who wishes to gain a broader understanding of everyman’s right. In particular, the publication is targeted at authorities, associations and the representatives of private companies. The publication discusses everyman’s right on the basis of current legislation, without making any claim to presenting new interpretations regarding the scope or content of the right. Ultimately, the framework and guidelines for the public’s right to take advantage of everyman’s right are set forth in legislation. As legislation often defines only the boundaries for punishable conduct, this publication also discusses the best practices of public land access, and provides suggestions for preventing problems. Everyman’s right is discussed from the multiple perspectives of outdoor recreation, land use, land ownership and the people that exercise this right. This publication does not provide a criterion for assessing the permissibility of any individual act, as courts always interpret the legislation in light of the special characteristics and circumstances of the cases presented to them.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 10/2015
    Ympäristöministeriön asettaman PISARA-työryhmän (toimikausi 15.10.2014–30.10.2015) tehtävänä on ollut luoda kansallinen näkemys ja tavoitetila siitä, miten pilaantuneiden maa-alueiden riskienhallinta hoidetaan Suomessa. Tehtävä jakautui seuraaviin toimiin: • laatia toiminnan keskeiset ja yksilöidyt tavoitteet, • esittää konkreettisia keinoja, joilla pilaantuneiden alueiden tavoitetilaan päästään, • tehdä pohjaehdotus valtion jätehuoltotyöjärjestelmän uudistamiseksi ja • laatia valtakunnallinen tutkimus- ja kunnostusohjelma. Ryhmä kuuli valmistelun aikana eri tahoja ja muodosti kokonaiskuvan nykytilasta, Ryhmä muotoili strategian päämäärän, tavoitteet ja toimenpidesuositukset. Tavoitteena on, että pilaantuneiden maa-alueiden riskit terveydelle ja ympäristölle on saatu hallintaan kestävällä tavalla vuoteen 2040 mennessä. Tämä päämäärä saavutetaan täyttämällä kuusi tavoitetta, jotka ovat: • Riskikohteet tunnistetaan, tutkitaan ja kunnostetaan järjestelmällisesti. • Alueidenkäyttö ja pilaantuneiden maa-alueiden riskinhallinta tukevat toisiaan kestävien kokonaisratkaisujen saavuttamiseksi • Tietojärjestelmät tukevat suunnittelua ja päätöksentekoa käyttäjälähtöisesti. • Kunnostusmenetlmät ovat kustannustehokkaita, säästävät luonnonvaroja, minimoivat haitalliset ympäristövaikutukset ja edistävät kiertotaloutta. • Menettelytavat ovat vuorovaikutteisia ja toimijoiden työnjako, vastuut, ja velvoitteet ovat selkeitä. • Toiminta ja viestintä on avointa, läpinäkyvää ja vuorovaikutteista. Strategian tavoitteita täydentävät toimenpidesuositukset, joilla konkretisoidaan tarvittavat tehostamistoimet ja nimetään niiden vastuutahot. Strategia sisältää Valtakunnallisen pilaantuneiden maa-alueiden tutkimus- ja kunnostusohjelman, jonka tavoitteena on tunnistaa merkittävät pilaantuneet alueet ja edistää niiden tutkimista ja tarpeellisten riskinhallintatoimien toteuttamista. Ohjelmaan liittyy vuosina 2016–18 pääministeri Juha Sipilän hallitusohjelman kärkihankkeiden toimenpiteisiin kuuluvan Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksen ja maa-aineskierrätyksen kokeiluohjelman osana Kokeiluhankke, jonka tavoitteena on vauhdittaa kestävien riskinhallintamenetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa. Lisäksi ryhmä valmisteli ehdotuksen pääperiaatteista, joiden mukaisesti valtion jätehuoltotyön uudistaminen voidaan aloittaa.
  • Suvanto, Sanna; Vehmas, Anne; Pesonen, Venla; Lundgren, Laura; Haila, Katri (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 9 | 2015
    Selvityksessä tutkittiin, millä tavoin eri tahot etsivät ympäristöoikeudellista tietoa ja millaisia ongelmia tiedon saatavuuteen liittyi. Kohteena olivat erityisesti ne tahot, joilla arvioitiin olevan vähäisimmät mahdollisuudet hankkia tietoja oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, kuten kansalaiset, kansalaisjärjestöt ja pienyrittäjät. Ympäristöoikeudelliseksi tiedoksi luettiin tässä yhteydessä sekä voimassa oleva että valmisteilla oleva kotimainen lainsäädäntö, kunnalliset määräykset sekä Euroopan unionin määräykset ja kansainväliset sopimukset. Selvityksessä tutkittiin kotimaisia tiedonsaantitapoja ja sähköisen hallinnon kehittämistä sekä useiden EU-maiden vastaavia käytäntöjä. Lisäksi eri tiedonkäyttäjäryhmille tehtiin kysely- ja haastattelututkimus tiedonsaannin tärkeimmistä kysymyksistä. Pohjaselvityksen perusteella tehtiin ehdotuksia siitä, miten ympäristöoikeudellisen tiedon saatavuutta voitaisiin eri osapuolten toimin parantaa.
  • Husa, Jukka; Teeriaho, Jari (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 6 | 2015
    Tässä alueellisessa inventoinnissa on selvitetty luonnon- ja maisemansuojelun kannalta valtakunnallisesti merkittävät kallioalueet Lapista. Kallioalueiden suojelullisia arvoja määritettäessä on arvioinnin päätekijöinä käytetty geologisgeomorfologista, ekologis-biologista ja maisemallista arvoa. Kallioalueeseen liittyviä muita arvoja ovat kulttuurihistorialliset ja arkeologiset arvot, monikäyttöarvot, lähiympäristön arvot ja alueen luonnontilaisuus. Lapista inventoitiin yhteensä 194 kallioaluetta. Näistä valtakunnallisesti arvokkaiksi luokiteltavia, arvoluokkiin 1–4 kuuluvia kallioalueita arvioitiin Lapissa yhteensä 136 kappaletta. Valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden pinta-ala on yhteensä 13 976 ha, mikä vastaa noin 3,9 prosenttia Lapin kalliomaapinta-alasta. Lapin inventointiaineistossa geomorfologis-maisemallisia kallioaluetyyppejä edustavat mm. Länsi-Lapin moreenikalottivaarat ja Lounais-Lapin kvartsiittivaarat laajoine muinaisrantakivikkoineen. Oman alueellisesti rajatun ryhmän muodostavat Peräpohjan liuskevyöhykkeen dolomiitit ja niihin liittyvät stromatoliitit, jotka kallioperägeologisina esiintyminä ovat erikoisia ja hyvin harvinaisia. Kallioperän kivilajien koostumusvaihtelu heijastuu myös kallioalueiden kasvillisuudessa. Dolomiittikallioilla esiintyy rehevää kalkkikasvillisuutta ja harvinaista sekä uhanalaista kasvilajistoa. Kasvillisuuden kannalta tärkeän ja omaleimaisen ryhmän muodostavat myös Keski-Lapin liuskealueen ultramafiset serpentiiniytyneet kalliot, joilla esiintyy vain niille ominaista serpentiinivaikutteista kasvillisuutta. Niitä esiintyy laajalti Keski- ja Itä-Lapissa Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Sallan alueella. Raportissa on esitelty Lapin valtakunnallisesti arvokkaiden kallioalueiden tärkeimmät arvot yksityiskohtaisine kohdekuvauksineen ja karttarajauksineen. Muut selvitystyössä inventoidut paikallisesti merkittävät kallioalueet on esitetty luettelona. Inventoinnissa on käytetty luonnon- ja maisemansuojelun kannalta arvokkaiden kallioalueiden tutkimusmenetelmää ja arvoluokitusta, joka on tarkemmin kuvattu Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarjassa nro 351. Tämä selvitys palvelee ennen muuta alueiden käytön suunnittelua ja maa-aineslain tarkoittamia lupaviranomaisia, mutta ylipäätään ympäristönsuojelun eri tahoja, luonnontietellisiä museoita sekä luonnosta kiinnostuneita kansalaisia.
  • Kotiaho, Janne S.; Kuusela, Saija; Nieminen, Eini; Päivinen, Jussi (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 8 | 2015
    Kestävä luonnonvarojen käyttö on perusta sekä ihmisen että luonnon hyvinvoinnille. Tähän mietintöön on koottu Elinympäristöjen tilan edistämisen (ELITE) työryhmän työn tulokset. Työ edistää osaltaan luonnonvarojen käytön kestävyyttä antamalla suuntaviivoja luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen Suomen metsissä, soilla, perinnebiotoopeilla, maatalousalueilla, kallioilla, tuntureilla sekä rannikolla. Osin tarkastelussa mukana olivat myös kaupunkiympäristöt ja sisävedet. Varsinaisen tarkastelun ulkopuolelle jätettiin rannikkovesien ulkopuoliset meret. Elinympäristöjen tilan edistämisen toimenpiteet voivat käsittää suojelua, luonnonhoitoa tai perinteisellä tavalla ymmärrettyä ennallistamista. Toimenpiteet voivat myös olla mahdollistavia, kuten lainsäädännön muutoksia. Työn ensimmäisessä vaiheessa kullekin elinympäristölle määritettiin elinympäristön tilaa tehokkaasti ja kustannuksia minimoiden edistävistä toimenpiteistä koostuvat toimenpidepaletit. Elinympäristökohtaisten toimenpidepalettien, uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien ja luontotyyppien lukumäärän, elinympäristöjen pinta-alojen sekä työryhmän harkinnan pohjalta laadittiin tämän jälkeen työryhmän esitys elinympäristöjen väliseksi priorisointisuunnitelmaksi. Esitys sisältää useita priorisointivaihtoehtoja ja arviot niiden kokonaiskustannuksista. Työryhmä ei arvioinut esityksen laajempia taloudellisia, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tulosten perusteella tarkastelun kohteena olleiden elinympäristöjen tila on heikentynyt keskimäärin noin 60 prosenttia verrattuna luonnontilaan. Johtopäätöksenä tästä on, että vaikka Suomi on elinympäristöjen tilan edistämisen kansainvälinen edelläkävijä, on tilaa edistäviä toimia edelleen jatkettava, laajennettava ja tehostettava. Lisäksi mietintö osoittaa, että elinympäristöjen tilaa edistävien kustannusvaikuttavien toimenpiteiden valinnalla ja elinympäristöjen yhtäaikaisella tarkastelulla voidaan säästää kustannuksia jopa 60–90 prosenttia verrattuna tilanteeseen, jossa kaikkien elinympäristöjen tilaa edistetään toisistaan riippumatta. Työryhmä esittää, että kustannusvaikuttavimpien tulosten saavuttamiseksi elinympäristökohtaisista suojelu- ja toimintaohjelmista siirrytään useiden elinympäristöjen tilaa samanaikaisesti edistäviin ohjelmiin. Jatkoselvityksissä tulee tarkentaa erityisesti tässä mietinnössä esitettyjen toimenpiteiden kustannuksia ja niiden kohdentumista, sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia sekä toimenpiteiden käytännön kohdentamista ja toteutusmenetelmiä.
  • Wallin, Sirkku; Roininen, Janne (Ympäristöministeriö, 2005)
    Suomen ympäristö 756
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 7 | 2015
    Soita ja muita turvemaita koskevan maakuntakaavoituksen tarkoituksena on löytää yhteensovitettu ratkaisu, jolla turvataan suoluonnon monimuotoisuuden säilyminen, turpeenoton alueidenkäytölliset edellytykset sekä suo- ja turvemaihin kohdistuvat muut käyttötarpeet. Maakuntakaavaa laadittaessa noudatetaan maakäyttö- ja rakennuslakia ja edistetään valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden toteuttamista. Julkaisussa tarkastellaan turvetuotantoa, soidensuojelua ja soiden muuta käyttöä alueidenkäytön ja erityisesti maakuntakaavoittajan näkökulmasta. Julkaisu käsittelee turvemaiden eri käyttömuotoja osana kokonaisvaltaista alueidenkäytön suunnitelmaa. Julkaisussa kuvataan tarpeellista tietopohjaa, soiden luokittelua, vaikutusten arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja sekä annetaan ohjeita soiden erilaisten käyttömuotojen osoittamiseksi kaavamerkinnöillä ja -määräyksillä. Julkaisu sisältää liitteen erityisten luonnonarvojen tunnistamisesta. Julkaisu on tarkoitettu ensisijassa maakuntakaavan laatijoille sekä muille maakuntakaavan laadinnassa ja toteuttamisessa mukana oleville.
  • Dahlbo, Helena; Aalto, Kristiina; Salmenperä, Hanna; Eskelinen, Hanna; Pennanen, Jaana; Sippola, Kirsi; Huopalainen, Minja (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 4 | 2015
    Maailman tekstiilikuitujen tuotantomäärät kasvavat jatkuvasti. Samoin kasvavat tekstiilijätteen määrä ja osuus yhdyskuntien sekajätteessä. Tekstiilijäte päätyy enenevässä määrin polttoon, missä saadaan energia talteen, mutta hukataan arvokas materiaali. Suomen tekstiilivirtoja, tekstiilijätteen käsittelyn ympäristövaikutuksia sekä keinoja kierrätyksen edistämiseksi selvitettiin Ympäristöministeriön rahoittamassa, Suomen ympäristökeskuksen, Kuluttajatutkimuskeskuksen, Hämeen ammattikorkeakoulun sekä UFF:n yhteistyönä toteutetussa TEXJÄTE-tutkimushankkeessa. Tulosten mukaan Suomessa poistuu vuosittain käytöstä 71,2 miljoonaa kiloa tekstiilejä. Erilliskeräykseen saadaan näistä viidennes. Tekstiilijätteen hyödyntäminen materiaalina on vähäistä. Valtaosa käytetyistä tekstiileistä päätyy nykyisin jätevoimaloihin hyödynnettäväksi energiana ja osa kaatopaikalle. Hankkeessa vertailtiin tehostetun uudelleenkäytön ja tehostetun kierrätyksen ympäristövaikutuksia ja päädyttiin siihen, että suurimmat ympäristöhyödyt saataisiin tehostamalla uudelleenkäyttöä. Kierrätyksen (erityisesti kemiallisen) lisääminen tuottaisi lähes yhtä paljon ympäristöhyötyä. Sekä uudelleenkäyttö että kierrätys ovat ympäristön kannalta parempia vaihtoehtoja kuin tekstiilin hyödyntäminen energiana, mikäli niillä voidaan vähentää neitseellistä tekstiilien tuotantoa. Energiahyödyntäminen on kuitenkin tarpeellinen vaihtoehto tekstiilijätteelle, joka ei sovellu kierrätykseen esim. likaisuutensa tai haitallisten aineiden takia. Tekstiilijätteen kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan erilliskeräyksen ulottamista myös tekstiilijätteeseen, lajittelun tehostamista, kerätyn tekstiilijätteen hyödyntäviä kierrätyslaitoksia, sekä kysyntää kierrätysmateriaalista valmistetulle tekstiilille. Kysynnän kasvua voitaisiin tukea esimerkiksi julkisten hankintojen avulla. Kuluttajille järjestelmän tulisi olla helppo ja selkeä ja kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus tietää, miten tekstiilit ja tekstiilijätteet hyödynnetään ja miten tulot käytetään. Tekstiilijätteen vähentämiseksi on kuluttajien syytä hankkia tekstiilejä harkiten, vain tarpeeseen, ja suosien käytettyjä ja kierrätysmateriaaleja. Tekstiilien tehostettu erilliskeräys, uudelleenkäyttö ja kierrätys edellyttävät kaikkien alalla toimivien tahojen yhteistyön lisäämistä. Kotitalouksien tekstiilijäte on lähtökohtaisesti yhdyskuntajätettä ja kunnan vastuulla, jolloin kuntien tulisi toimia yhteistyössä tekstiilejä keräävien järjestöjen kanssa.
  • (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 3 | 2015
    Ilmastonmuutosta voidaan hillitä rajoittamalla ilmakehään päästettävien kasvihuonekaasujen määrää. Hillintä on tärkeää, jotta ilmastonmuutoksen haitallisimmat vaikutukset saadaan estettyä. Hillintätoimista huolimatta ilmaston lämpeneminen jatkuu vielä vuosikymmeniä, joten myös ratkaisuja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen on mietittävä. Maankäytön ratkaisuilla on tärkeä rooli sekä ilmastonmuutoksen hillinnässä että siihen sopeutumisessa. Yhdyskuntien rakenne ja laatu vaikuttavat ihmisten liikkumistarpeisiin ja kulkutapavalintoihin ja siten myös liikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen määrään. Maankäytön valinnoilla voidaan lisäksi vaikuttaa eri energiantuotantomuotojen käyttöönoton mahdollisuuksiin ja esimerkiksi kunnallisteknisten verkostojen sekä rakennusten energiankulutukseen asuinalueiden pienilmaston kautta. Ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset liittyvät rakennetussa ympäristössä pitkälti sademäärien kasvuun ja sään ääri-ilmiöiden yleistymiseen. Tulvariskien hallinta on siten keskeinen sopeutumiskysymys. Ilmastotavoitteita toteutetaan maankäytössä parhaiten silloin, kun ne on huomioitu läpi koko suunnitteluketjun, maakuntakaavoituksesta yksittäiseen rakennushankkeeseen asti. Kauaskantoisimmat ratkaisut tehdään päätettäessä rakentamisen ja toimintojen sijoittumisesta suhteessa olemassa olevaan yhdyskuntarakenteeseen. Keskeisimmät ilmastonmuutoksen hillintään liittyvät ratkaisut tehdään suurilla kaupunkiseuduilla ja näiden lievealueilla. Selvityksessä on käsitelty ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista teemoittain sekä annettu esimerkkejä kunkin teeman osalta. Lisäksi selvityksessä käsitellään ilmastovaikutusten arviointia ja päästölaskentaa vaikutusten arvioinnin tukena. Selvityksessä käsiteltävät teemat ovat: • Yhdyskuntarakenne ratkaisevana tekijänä • Kestävä liikkuminen • Viherrakenne olohuoneena ja hiilinieluna • Vihertehokkuus kaavaratkaisuissa • Tulvariskit ja hulevesien hallinta • Täydennysrakentaminen • Pienilmaston hallinta • Energiaratkaisujen huomioiminen
  • Kilpeläinen, Päivi; Kostiainen, Eeva; Laakso, Seppo (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 2/2015
    Tutkimuksessa selvitetään 18–29-vuotiaiden nuorten asemaa asuntomarkkinoilla, nykyistä asumista sekä asumiseen liittyviä suunnitelmia, ongelmia ja toiveita. Tutkimuksen aineisto kerättiin nuorille suunnatulla valtakunnallisella puhelinkyselyllä. Aiemmat vuosina 1991, 1995, 2005 ja 2010 toteutetut nuorten asumista koskevat tutkimukset mahdollistavat asumisessa tapahtuneiden muutosten ajallisen vertailun. Ensimmäistä kertaa kysely kohdennettiin myös maahanmuuttajataustaisille nuorille. Uusia teemoja tässä tutkimuksessa ovat maahanmuuttajanuorten asumisen lisäksi nuorten asunnottomuus, heidän asuntomarkkinoilla kokemansa syrjintä sekä asenteet yhteisöllistä asumista kohtaan. Kyselyaineiston analyysin lisäksi julkaisu sisältää luvun nuorisoasumisen määrällisestä tulevaisuuden tarpeesta sekä artikkelit nuorten asunnottomuudesta,opiskelija-asumisen tulevaisuudesta ja nuorten asumisen tuista. Nuoret asuvat muuta väestöä ahtaammin ja yleisintä on vuokra-asuminen. Maahanmuuttajataustaisten nuorten asema asuntomarkkinoilla on selvästi kantaväestön nuoria heikompi. Nuorten asumistoiveet heijastelevat suomalaisten yleisiä toiveita omistusasumisesta pientalossa luonnonläheisessä ympäristössä, mutta tulokset antavat jonkin verran viitteitä urbaanin asumisen suosion kasvusta. Keskeinen jakaja nuorten asumisessa ja asumistoiveissa on maantieteellinen sijainti: pääkaupunkiseutu poikkeaa muusta Suomesta ja kaupungit poikkeavat taajamista ja haja-asutusalueista. Taloudellinen tilanne heijastuu jossain määrin enemmän nuorten asumiseen kuin vuoden 2010 tutkimuksessa. Asumismenoista hyvin selviävien nuorten osuus on hieman laskenut, ja useampi on joutunut sopeuttamaan toimintaansa selvitäkseen asumiskustannuksistaan. Vaikeimmassa asemassa ovat yksin kaupunkien keskustoissa asuvat nuoret. Entistä harvempi nuori asuu omistusasunnossa ja useampi suunnittelee asunnon ostoa vasta pidemmällä aikavälillä. Kotona asuvat nuoret puolestaan suunnittelevat >muuttoa aiempaa harvemmin. Valtaosa nuorista selviää kuitenkin asumismenoista hyvin eikä asuminen aiheuta suurimmalle osalle huolta. Nuorten kokemukset syrjinnästä ja asunnottomuudesta ovat verrattain yleisiä. Suhtautuminen yhteisölliseen asumiseen ei ole nuorten keskuudessa täysin varauksetonta, mutta se nähdään kuitenkin yleisesti hyvänä keinona alentaa asumiskustannuksia. Nuorisoasuntojen tarjontaa tulisi lisätä erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa sekä Tampereen seudulla. Väestöennusteiden mukaan nuorten määrä kasvaa näillä alueilla edelleen tulevaisuudessa, erityisesti maahanmuuton vaikutuksesta, mutta vuokra-asuntomarkkinat ovat jo ennestään kireät.
  • Jäppinen, Jukka-Pekka; Heliölä, Janne (Ympäristöministeriö, 2015)
    The Finnish Environment 1/2015
    This report presents the results from the research project National Assessment of the Economics of Ecosystem Services in Finland (TEEB Finland). This pioneering project aimed to initiate a systematic national process for the integration of ecosystem services and related biodiversity (i.e. natural capital) into all levels of decision-making. TEEB for Finland was executed according to the models of previous international TEEB studies (e.g. TEEB Nordic) and alongside with EU’s MAES project (Mapping and Assessment of Ecosystems and their Services). The TEEB for Finland provides preliminary estimates on the economic importance of some key ecosystem services. The main focus has been on those so far under-recognized regulating and cultural services, but not forgetting traditional provisioning services, the value of which has been traditionally recognized due to their vital importance for the Finnish economy and society. The trends regarding multiple provisioning services, such as harvests and other types of utilized yields, have been relatively stable over the last two decades. As the economy has simultaneously grown in other areas, the relative significance of primary production has decreased. At the same time, the relative importance of cultural ecosystem services used is increasing. Knowledge on many regulating services, e.g. on ecosystem processes, is still poor, but encouragingly, many such processes are now under investigation. Also cultural ecosystem services are currently receiving more attention. Recently, the Finnish government has reviewed the policies for the government’s natural resources report Intelligent and Responsible Natural Resources Economy, to the Finnish Parliament. The vision and objective of this new policy frame is to enhance cross-sectoral policies in a way that improves the possibilities of Finland becoming a path setter for sustainable natural resources economy in 2050. The assessment of ecosystem services and related biodiversity is an integral part of needed activities in this renewed policy frame, and the results of TEEB for Finland are in harmony and supportive with this policy.
  • Romu, Ilona (Ympäristöministeriö, 2015)
    Suomen ympäristö 5/2014
    Luonnonkiviteollisuuden parhaat ympäristökäytännöt (BEP) -selvitys vastaa sekä toiminnanharjoittajien että viranomaisten tarpeeseen yhtenäisestä luonnonkiven louhinnan tietopohjasta. Selvitystyön tarkoituksena on luoda hyvät lähtökohdat toimintatapojen yhtenäistämiselle, alan ympäristötietoisuuden lisäämiselle ja parhaiden käytäntöjen saamiselle laajempaan käyttöön. Selvityksessä kuvataan luonnonkiven louhinnan prosessit (graniitti, vuolukivi, liuske ja marmori) sekä niihin liittyvät ympäristökäytännöt louhimon toiminnan, maisemoinnin ja jälkikäytön osalta. Lisäksi tarkastellaan säteilyä, louhintapaikan luonnonarvoja sekä luonnonkivituotteiden elinkaarta. Louhimoiden ympäristövaikutuksia ovat melu, pöly, tärinä sekä mahdolliset vaikutukset pinta- ja pohjavesiin. Selvityksessä esitetään parhaat käytännöt melu-, pöly- ja tärinävaikutusten arviointiin sekä uutta tutkimustietoa melun, pölyn ja tärinän leviämisestä. Graniitinlouhinnan päävaiheet ovat kamin irrotus kalliosta ja kamin paloittelu räjäytys-poraus –menetelmällä sekä määrämittaisten kiviblokkien valmistus hydraulisilla kiilauslaitteilla. Vuolukiven louhinnassa käytetään ketjusahoja ja kivihaarukalla varustettua pyöräkuormaajaa. Liuskeiden louhinnassa käytetään kaivinkonetta, joka voi olla varustettu hydraulisella iskuvasaralla. Marmoria louhitaan pääasiassa timanttivaijerisahalla irrottamalla. Luonnonkiven louhinnan ympäristövaikutuksia voidaan vähentää paitsi asianmukaisella suunnittelulla, myös käyttämällä laadukasta ja päästöjä vähentävää tekniikkaa. Oleellista on myös huolehtia louhimon siisteydestä ja kivenlouhinnan työvälineiden, kuten ajoneuvojen, porauslaitteiden ja ketjusahojen, kunnosta. Melun ja pölyn leviämistä louhimolta ympäristöön voidaan vähentää toimintojen sijoittelulla, rakentamalla tarvittaessa meluvalleja ja kastelemalla pölyäviä alueita vedellä. Selkeytysaltaiden käytöllä louhimovesistä saadaan poistettua veteen sekoittunut kiintoaines ja veteen liuenneita ravinteita. Poltto- ja voiteluaineiden sekä räjähdysaineiden määräysten mukainen, vastuullinen käyttö ja varastointi vähentävät niiden luontoon joutumisen riskiä. Selvitys laajentaa luonnonkivituotannon ympäristökäytäntöjen tietopohjaa, mutta sen tarkoitus ei ole toimia sitovana ohjeena.
  • Kokko, Marjut; Peurasaari, Piritta (Lapin ELY, 2014)
    Suomen ympäristö 2/2014
    Simoon sijoittuva suunnittelualue muodostuu Perämeren rannikolla sijaitsevasta Simonkylästä ja Simoniemestä lähisaarineen. Maisemankuvaa leimaavat karjatalous, peltojen viljely ja metsätalous. Vaikuttavimmat maisemat avautuvat kylien läpi kiemurtelevalta kylätieltä, jossa peltoaukeiden ja laitumien reunamilla seisoo komeita peräpohjalaistaloja. Saaristossa laidunnus ylläpitää rehevien saarten kaunista luonnon- ja kulttuurimaisemaa. Molemmat kylät onkin valittu valtakunnallisesti merkittäviksi kulttuuriympäristöiksi ja kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaaseen Simon rannikko ja saaristo - nimiseen maisema-alueeseen. Kylien elinkeinot ovat perustuneet eränkäyntiin, lohenkalastukseen ja kaupankäyntiin sekä myöhemmin maatalouteen ja sahateollisuuteen. Elinkeinorakenteen ollessa nykyisin palveluvaltainen, on maisema paikoin pusikoitunut ja näkymät kylätielläkin umpeutuneet. Suunnitelma on yhdessä kyläläisten kanssa tehty kartoitus, jossa on pohdittu maiseman arvokohteita, havainnollistettu maisemassa tapahtuneita muutoksia ja inventoitu tärkeimmät hoidon tarpeessa olevat kohteet. Tämän jälkeen on pohdittu sopivia hoitotapoja ja kartoitettu taloudellisia tukimahdollisuuksia. Suunnitelman tavoitteena on innostaa asukkaita omaehtoiseen maisemanhoitoon ja kannustaa hakemaan taloudellista tukea maisemanhoitoon ja rakennusten kunnostukseen. Hankkeen on rahoittanut Euroopan maatalouden kehittämisrahasto osana Maisemat Ruotuun -hanketta. Julkaisun painon on rahoittanut ympäristöministeriö. Kylämaisemien hoidossa kullakin maanomistajalla on lopullinen vastuu omien maidensa osalta ja maisemanhoito on luonnollisesti vapaaehtoista toimintaa. Maiseman – asuinympäristön – viihtyisyydestä huolehtiminen on kuitenkin molempien kyläyhteisöjen edun mukaista. Maisemanhoito ja vanhan rakennuskannan kunnostus tukee kylien paikallista kulttuuri-identiteettiä, virkistyskäyttöä ja matkailua. Nyt maiseman hoito- ja käyttösuunnitelman valmistuttua on Simoniemen ja Simonkylän alueille mahdollista perustaa luonnonsuojelulain 32 §:n mukainen maisemanhoitoalue. Virallinen asema mahdollistaa kylien tekemistä tunnetuksi ja tarjoaa mahdollisuudet kehittää luonto- ja kulttuurimatkailua. Viljelijät ja paikalliset yhdistykset voivat hakea rahoitusta maisemanhoitoon maatalouden erityistukien kautta. Lisäksi kylien rakennusperinteen kunnossapitoon ja korjauksiin on mahdollista hakea avustusta Lapin ELY-keskuksesta ja Museovirastosta. Maisemanhoitoalueen perustaminen ei tuo oikeusvaikutteisia lisärajoituksia maiden ja metsien käyttöön. Rakentaminen tapahtuu edelleen maakuntakaavan, kunnan rakennusjärjestyksen ja maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti. Metsätaloutta harjoitetaan entiseen tapaan metsälain mukaisesti.
  • Kajander, Sara; Parri, Asko (Ympäristöministeriö, 2014)
    Suomen ympäristö 4/2014
    Ampumaratojen ympäristövaikutuksia ovat haitallisten aineiden, pääasiassa metallien, mahdollinen leviäminen ympäristöön sekä melu. Vuonna 2010 käynnistettiin eri viranomais- ja toiminnanharjoittajatahojen yhteistyönä hanke, jonka tavoitteena oli määritellä ulkona sijaitseville ampumaradoille paras käyttökelpoinen tekniikka (BAT). Tässä hankkeen loppuraportissa on esitelty käytössä ja osin vasta kehitteillä olevia, mahdollisesti potentiaalisia menetelmiä luotiase- ja haulikkoampumaratojen ympäristövaikutusten hallintaan sekä arvioitu niiden tehokkuutta ja soveltuvuutta eri ratatyypeille sekä kustannuksia ja taloudellista toteuttamiskelpoisuutta. Raportissa on lisäksi arvioitu ympäristövaikutusten hallinnan tarvetta erityyppisillä ampumaradoilla ja erilaisissa ympäristöissä sekä annettu ohjeistus kohdekohtaisen arvioinnin tekemiseen. Selvitystyön johtopäätöksenä esitetään parhaat käyttökelpoiset tekniikat ja käytännöt ampumaratojen haitta-aine- ja melupäästön hallintaan, sekä ohjeelliset linjaukset kohdekohtaisesti soveltuvimman menetelmän valintaan. Parhaiksi arvioiduista tekniikoista on laadittu ohjeellisia tai periaatteellisia mallityöselityksiä ja rakennekuvia. Tämän kansallisen BAT-raportin on tarkoitus toimia ohjeena ympäristölupahakemusten laatijoille ja käsittelijöille.