Reproductive and Psychological Outcomes of Eating Disorders

Show full item record



Permalink

http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9658-7
Title: Reproductive and Psychological Outcomes of Eating Disorders
Author: Linna, Milla
Contributor: University of Helsinki, Faculty of Medicine, Hjelt Institute, Department of Public Health
Publisher: Helsingin yliopisto
Date: 2014-05-03
Language: en
URI: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9658-7
http://hdl.handle.net/10138/44778
Thesis level: Doctoral dissertation (article-based)
Abstract: The aim of this thesis was to study the impact of eating disorders on young women's reproductive and psychological health in both clinical and population-based settings. Two samples of women were utilized to meet these goals. First, women treated at the eating disorder clinic of Helsinki University Central Hospital during 1995-2010 (n=2257) were compared with matched controls drawn from the Central Population Register (n=9028). Register-based measures of general reproductive outcomes, course of pregnancy and childbirth, and perinatal health outcomes were compared across these two groups in Studies I and II. Second, twins born in Finland during 1975-1979 (FinnTwin16, n=2825 women) were assessed at the age of 22-28 years by means of a mailed questionnaire that included several measures of psychological health as well as a screen for eating disorders, followed by diagnostic interviews. Studies III-V compared the twins with a history of lifetime eating disorders with their unaffected twin sisters and healthy women to evaluate recovery rates and psychological outcomes. The probability of recovery from anorexia nervosa and bulimia nervosa in the twin sample five years after the onset of the illness was 67% and 57%, respectively. Many of the women treated for an eating disorder had experienced reproductive health problems at follow-up, but most of them had no complications in pregnancy or childbirth. In the clinical sample, an increased likelihood of remaining childless was found among women with anorexia nervosa, whereas women with bulimia nervosa were more likely to experience induced abortion, and miscarriage was common among women with binge eating disorder (BED) in comparison with the controls. Maternal anorexia nervosa and BED were related to abnormal patterns of fetal growth during pregnancy. Significantly, severe perinatal health complications were observed in women treated for anorexia nervosa or bulimia nervosa. The psychological outcomes of anorexia nervosa and bulimia nervosa were more favorable in the twin cohort than previously reported. Recovery was slow and gradual, but most women with anorexia nervosa reached the level of their unaffected twin sisters in terms of psychological health over time. The course of bulimia nervosa was marked by a more gradual easing of symptoms. Body dissatisfaction and psychosomatic symptoms seemed to be the most persistent residua of both illnesses. Overall, the outcome was poor for some, but favorable for most women with a history of eating disorders. Several reproductive health problems were observed among women who had received treatment, suggesting the need for enhanced monitoring of pregnancies among these women. However, in the twin cohort, most women with a history of eating disorders proceeded towards recovery, did not experience reproductive impairment, and, on measures of psychological health, resembled their unaffected twin sisters more closely over time.Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää syömishäiriöiden vaikutuksia nuorten naisten lisääntymisterveyteen ja psykologiseen terveyteen. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi käytimme tutkimuksessa kahta aineistoa. Kliininen aineisto koostui Helsingin yliopistollisen keskussairaalan syömishäiriöklinikalla vuosina 1995-2010 hoidetuista naispotilaista (n=2257), joita verrattiin väestörekisterikeskuksesta poimittuihin kaltaistettuihin verrokkeihin (n=9028) useiden rekistereistä poimittujen yleistä lisääntymisterveyttä, raskauksien ja synnytysten kulkua ja lasten perinataaliterveyttä mittaavien muuttujien suhteen osatöissä I ja II. Väestöaineisto koostui Suomessa vuosina 1975-1979 syntyneistä kaksosista, joita tutkittiin 22-28 vuoden iässä (FinnTwin16, n=2825 naista) kyselylomakkein, jotka sisälsivät useita psykologisen terveyden mittareita sekä syömishäiriöiden seulontaan tarkoitettuja kysymyksiä. Diagnostisten haastattelutietojen perusteella vertasimme syömishäiriön sairastaneita naisia heidän terveisiin kaksossisariinsa sekä terveisiin verrokkeihin arvioidaksemme syömishäiriöiden paranemistaipumusta sekä psykologista toipumista osatöissä III-V. Kaksosaineistosta arvioituna, viisi vuotta sairastumisen jälkeen laihuushäiriön paranemisen todennäköisyys oli 67% ja ahmimishäiriön 57%. Kliinisessä aineistossa havaittiin, että seuranta-ajan kuluessa monet syömishäiriön vuoksi hoidossa olleista naisista olivat kohdanneet lisääntymisterveyteen liittyviä ongelmia, mutta valtaosalla raskaus ja synnytys olivat sujuneet hyvin. Lapsettomuuden todennäköisyyden todettiin olevan kohonnut laihuushäiriön sairastaneilla, ahmimishäiriön sairastaneet olivat todennäköisemmin keskeyttäneet raskauden, ja ahmintahäiriöön (binge eating disorder, BED) liittyi kohonnut keskenmenon riski verrokkeihin nähden. Äidin laihuushäiriöön ja ahmintahäiriöön liittyi sikiön kasvun poikkeavuuksia raskauden aikana. Merkillepantavaa on, että laihuushäiriöön ja ahmimishäiriöön liittyi vakavia komplikaatioita syntyneiden lasten perinataaliterveyteen liittyen. Kaksosaineistosta saadut arviot laihuushäiriön ja ahmimishäiriön jälkeisestä psykologisesta toipumisesta olivat suotuisampia kuin aiempien tutkimusten antamat arviot. Toipuminen oli hidasta ja vaiheittaista, mutta valtaosa laihuushäiriön sairastaneista saavutti ajan kuluessa terveitä kaksossisariansa vastaavan psykologisen hyvinvoinnin tason. Ahmimishäiriölle ominaista oli vähittäisempi oireiden lievittyminen. Laihuushäiriön ja ahmimishäiriön oireista sitkeimpiä olivat tyytymättömyys omaan kehoon sekä psykosomaattiset oireet. Tässä tutkimuksessa syömishäiriöstä toipuminen oli polarisoitunutta. Syömishäiriön vuoksi hoidossa olleilla naisilla havaittiin kohonnut riski useisiin lisääntymisterveyden ongelmiin, mistä johtuen voidaan suositella tehostettua raskaudenaikaista seurantaa näillä naisilla. Kaksosaineiston pohjalta toisaalta havaittiin, että monet syömishäiriön sairastaneista naisista toipuvat, eikä heillä havaittu lisääntymiseen liittyviä ongelmia. Kliinisen paranemisen jälkeen psykologinen terveys parani vähittäin vuosien kuluessa terveiden kaksossisarten tasoa vastaavaksi.
Subject: lääketiede
Rights: This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.


Files in this item

Total number of downloads: Loading...

Files Size Format View
linna_dissertation.pdf 749.5Kb PDF View/Open

This item appears in the following Collection(s)

Show full item record