Uho, vastuuntunto ja hapuilu : SKP, palkkaliikkeet ja lakot 1944-1947

Abstract

SKP:n johto ei ainakaan palkka- ja työmarkkinakysymyksissä kyennyt dynaamiseen ja suunnitelmalliseen toimintaan. SKP:n vallankumouksellisen uhon vaihtuminen vastuunkantoon keväällä 1945 tapahtui peitetysti ja asteittain. SKP:n tuki vakautuspolitiikalle vuosina 1945-1946 oli selvää, mutta tuskin SKP:n toivomaa poliittista kehitystä edistävää. Arabian lakko syksyllä 1946 ja kevään 1947 inflaatiokierrokseen liittynyt autonkuljettajien palkkaliike olivat työmarkkinakriisejä, joissa SKP:n puoluejohdon päätöksenteon puolinaisuus ja hitaus tulivat selkeästi esiin. Voi kysyä miksi uusinkin tutkimus on löytänyt SKP:n ohjaavan käden työmarkkinakehityksestä, missä puolue oli usein tapahtumien yllättämä ja joutui jälkijättöisesti muodostamaan kantansa liikkeelle lähteneisiin palkkaliikkeisiin ja lakkoihin? Ehkä tutkijat ovat etsineet ja löytäneet suurta ja mahtavaa sieltä, missä sitä ei kovin paljon ollutkaan.